Alkuun syvällinen kuva tiestä. Päälle on kirjoitettu mietelause "Only time you should look back is to see how far you've come." En löytänyt sellaista kuvaa mihin minulla olisi käyttöoikeus. Photoshop ei ole vielä asennettu uudelle koneelle, joten en voi sellaista tähän hätään tehdä. Osaat varmasti kuvitella kuva.
Uuden koneen myötä pitää siirtää tiedostoja läppäriltä pöytäkoneelle. Samalla yritin käydä niitä satoja, jopa tuhansia, tiedostoja läpi jotta ei tarvitse kaikkea turhaa siirtää viemään tilaa kovalevyltä. Tarkoituksena on tehdä Omavaraisuushaasteen innoittamana 10v katsaus taaksepäin, kun täytän 30v, vaikka se ei tule olemaan yhtä suurta onnistumisen juhlaa. Tämä asia on silti akuutisti mielenpäällä juuri nyt, joten teki mieli kirjoittaa tästä lyhyesti. Vanhat tiedostoni herättivät tunteita ja muistoja.
Tarina alkaa kesästä 2017. Epätoivo oli suurimmillaan . Olin etsinyt töitä 1,5 vuotta pääsemättä kuin kahteen työhaastatteluun. Alalla oli silloin ja on edelleen työnantajan markkinat. Tarkoittaa sitä että työntekijät kilpailevat työpaikoista, eikä päinvastoin. Työnantaja voi valita parhaimmat päältä. Lyhyeenkin sijaisuuteen tulee useita hakemuksia, joista parhaimmilla on kymmenien vuosien työkokemus ja runsaasti lisäkoulutusta. Siinä ei voi kilpailla juuri valmistuneena ja ilman mitään verkostoa. Epätoivoissani otin excelin esiin ja aloin listamaan mahdollisia työpaikkoja, joissa voisi olla tarve sijaisuuteen. Sitten systemaattisesti lähettelin sähköpostia esimiehille. Merkkasin ylös osoitteen, keneen otin yhteyttää ja millä päivämäärällä. Kirjasin vastauksen ylös. Avoimen hakemuksen liitteeksi tein itsestäni videohakemuksen. Alle 2 min pitkän videon jossa kerron itsestäni ja yritän myydä osaamistani. Se oli vaikeaa, kun osaamista ei ollut. Minulla oli, ja sanon tämän vilpittömästi, halu oppia ja kova into tehdä työni parhaimmalla mahdollisella tavalla. Vain kun pääsisi näyttämään osaamista ja intoa käytännössä.
Tänään olen myös, täysin sattumalta, jutellut entisen valmentajakollegani kanssa. Muisteltiin millaista selvitytymistä urheiluseurassa toimiminen oli. Kaikki olivat meitä vastaan eikä johtoryhmää kiinnostanut. Usein kotiin päästyäni piti tietoisesti rauhoittua, jotta pystyn olemaan rauhallisesti. Monesti olen ihmetellyt miten parisuhde kesti nämä vuodet, kun pinna oli jatkuvasti kireällä. Sain öisin selittämättömiä raivokohtauksia kun mietin menneen päivän tapahtumia tai varauduin huomisen päivän tapahtumia. En voinut ymmärtää mistä tämä kiusanteko johtui. Sanon vilpittömästi: Halusin tarjota urheilijoilleni parhainta mahdollista harjoitusta, en astua muiden varpaille. Silti minut oli koettu niin isona uhkana että vanhat valmentajat tekivät kaikkensa jotta lähtisin pois salilta. Lopultahan lähdinkin.
Viime vuodet eivät ole olleet taloudellisesti kovin hyviä. Vuositienestien huipun saavutin vuonna 2017. Tämän jälkeen käyrä on ollut laskeva. Tänä vuonna suunnittelin pääseväni vähintään viime vuoden tasolle, mutta alkuvuonna sattunut tapaturma on estänyt työnteon niin tehokkaasti että en usko sen olevan enää mahdollista. Eli tämä on kolmas vuosi kun tienestini laskevat. Minulla on vielä hieman säästöjä, mutta pahimmillaan rahatilanne on vielä tiukka ennen kuin valmistun. Kun korona helpottaa ja kesä menee ohi, niin töitäkin tulee olemaan taas tarjolla. Uskon että tästäkin selvitään.
Kirjoituksen pointti oli tämä: Taloudellisesti päätös lähteä opiskelemaan oli huono. Henkisesti se oli erittäin hyvä. Kun muistelen tuota epätoivon aikaa, niin ensimmäinen asia joka tulee mieleen on ahdistus. Nyt on helppo hengittää. Nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta, kun silloin se oli pelkkää pimeää tunnelia niin pitkälle kuin osasin kuvitella. Joskus mietin että vuoden 2016 valmistumisen jälkeen olen menettänyt elämästäni 4 vuotta köyhäilyyn. Tuo 4 vuotta on pitkä aika korkoa korolle jos tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus. Tekisin sen silti uudestaan.
Maanantaina aloitan kesätyöt. Harmillisesti minulla on töitä vain 2kk, kun koulusta on lomaa 3 kk. Saan kuitenkin erittäin arvokasta työkokemusta toivomaltani erikoistumisalalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti