Vuoden 2025 ei-taloudelliset tavoitteet

Vuodesta on eletty 11,5kk. Taloudelliset tavoitteet käyn läpi vuodenvaihteen jälkeen, kun saan kaikki luvut excelöityä. On hyvä hetki katsoa, mitä sain aikaiseksi taloudellisten tavoitteiden ulkopuolella, nämä kun eivät tahdo aina mahtua varsinaiseen tavoitekirjoitukseen.

Tavoiteet ja kommentit niille:

A) Tarkoituksena oli mahduttaa vuoteen 120 liikuntatuokiota, joiden tulee olla progressiivisesti suunniteltu.

Kirjoitushetkellä eletään jumppaa numero 89. Kourallinen jumppia vuoteen vielä mahtunee, mutta se ei tätä tavoitetta pelasta. Tarvitsisin ylimääräiset 3kk päästäkseni tavoitteeseen. Huomasin jo kesällä, että nyt pitää tehdä jotain toisin, joko jumpata enemmän tai hyväksyä ettei tavoite täyty. Valitsin jälkimmäisen, koska alkuvuodesta en vielä tiennyt, että aloitan opiskelun avoimessa yliopistossa, se vei voimavaroja sen verran ettei ollut realistista ehtiä jumpalle 3 kertaa viikossa. Vauvan hoidostakin yritän tehdä oman osani, mikä vaatii joidenkin iltojen pyhittämisen sille. Jäin vuoden 2024 treenimääristä, vaikka vuosi sitten pidin niitä säälittävän alhaisena tasona. Mietin tuolloin, että miten minulla mahtui vain 112 jumppaa vuoteen?!

Entäs se progressiivisuus? Olen suhteellisen tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Voimatasot ovat hiljalleen nousussa (vaikka paino on laskenut!). Selailtuani vuoden treenipäiväkirjaa, huomaan vähän väliä jääneeni sellaiselle mukavuustasolle, etten oikeen jaksa yrittää hirveästi enempää kuin edellisellä kerralla. Mikä on huomioitavaa, niin treenimäärät ja treenin aikana tehdyt sarjat ovat alhaisempia kuin ikinä, silti kehitystä on tullut. Ei niin paljon ja niin systemaattisesti kuin olisin toivonut, mutta tämä osuus tavoitteesta ei mennyt täysin metsään.

Juoksutreenit jäivät kesällä. En vain jaksanut lähteä ulos lenkille, kun vuorokaudesta tuntui muutenkin loppuvan tunnit kesken. Yritän keksiä jonkinlaisen tavan saada itseni säännöllisesti myös juoksemaan. Muutenhan työmatkapyöräily ylläpitää aerobista kuntoani, mutta juoksussa tuleva tärähtely ja askelmäärä ylläpitää polveni rasituksenisietoa niin, että se pysyy toivottavasti mahdollisimman oireettomana jatkossakin.

B) Painon piti pysyä välillä 80 - 85kg ja rasvaprosentin 15-20%.

Vaakani kanssa on ollut synkronointiongelmia, mutta viimeisin punnitus näyttää painon olevan 78,8kg ja rasvaprosentti 20,0%. Vuoden 2023 huippulukemista (94,8kg) paino on tullut alas 16kg. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Toki voimatasoni ovat laskeneet myös aktiivisemman liikunnan vuosista, eli lihasmassaa on kadonnut, rasvaprosentin en usko olevan alhaisempi mitä 4 - 5 vuotta sitten, kun jaksoi ihan oikeasti treenata.

En pidä vaa'an ilmoittamaa rasvaprosenttia kovin tarkkana lukemana, mutta varmastikin se kertoo oikean pallokentän. Tavoitteiden oli tarkoitus mennä terveys edellä, joten olen tyytyväinen. Liikkuminen on selvästi helpompaa näillä painokiloilla. Paidat ja housut istuvat paremmin. Ja kun terveydestä puhutaan, niin polveni on kestänyt ihan kaiken, mitä olen halunnut tehdä. Raskaita kyykkysarjoja en enää tee, mutta muuten sen kanssa on saanut liikkua juuri niin kuin on tehnyt mieli.

Rasvaprosentin olisi varmaan saanut lähelle tavoitteen alarajaa, jos olisin jaksanut panostaa vähän enemmän treenien laatuun. Olen kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen. Painoa on pudonnut ilman että on itseä tarvinut pahemmin näännyttää. Ainoastaan sellaisina päivinä, kun en ole menossa jumpalle, niin on välillä nälkäkiukku työpäivän jälkeen, eikä sitäkään tarvitse kauaan sietää kun syömme nykyään iltapalan jo klo 18, jotta saadaan vauva klo 19 mennessä unille.

C) Verenpaineen piti olla alle 130/85.

Vuoden alussa 4 päivän mittauksen keskiarvo oli 125/83. Nyt joulukuussa keskiarvoksi muodustui 127/78. Aika ei ollut optimaalinen verenpaineen seurannalle, kun tuntuu että nyt on jatkuvasti oltu jossain syntymäpäivillä tai muissa juhlissa viikonloput, eli pizzaa ja kakkua normaaliakin enemmän.

Liikunnan ja painon pudotuksen lisäksi ruokavalio vaikuttaa verenpaineeseen. Olen syönyt välillä vauvan kanssa samoja ruokia, jolloin niissä ei ole yhtään suolaa. Taitaa sukurasite tulla väkisinkin numeroihin, mutta yritetään nyt elintavoilla pitää lääkityksen tarve poissa niin pitkään kuin mahdollista.

Toivottavasti tästä ei saa sellaista käsitystä, että olen kova terveysintoilija. Suklaa ja karkki on ollut normaali osa viikonlopun ruokavaliota jo vuosia :D Pitäisi vähentää herkuttelua, mutta huomaan jo keskiviikkona suunnittelevani mitä karkkia ostetaan viikonlopuksi. Onhan herkuttelua jo vähennetty, mutta olisi siinä vielä tehtävää.

---

Mietin jälkikäteen, että tavoitteet olivat järkevästi rakennettu: Kaksi ensimmäistä ovat mittareita, joiden avulla yritän saavuttaa viimeisen, sen todellisen tavoitteen, eli terveemmän kehon.

Jotain vastaavaan haluaisin keksiä ensi vuodelle. Samalla yritän pitää järjen mukana näissä terveydellisissä tavoitteissa. Ne on helppo viedä liian pitkälle. Esimerkiksi painon pudottaminen tuskin parantaa terveyttäni enää suuresti.

Ehkä keksin uusia tavoitteita, ehkä en. Mielestäni jokaisella on vastuu omasta terveydestä, joten vähintäänkin seuraan vuosittain, että verenpaine pysyy hyvällä tasolla eikä rasvaprosentti pääse nousemaan turhan korkeaksi. Pelkkää seurantaa tuskin jaksan blogissa raportoida. Samalla mietin, onko järkevää asettaa tavoitteita fyysiseen terveyteen liittyen, kun se on jo kohtuullisen hyvällä tasolla. Pitäisikö panostaa psyykkiseen hyvinvointiin enemmän? Siinä olisi ideaa, jos vain keksin hyviä ja mitattavia tavoitteita.

---

Mietin haluanko kirjoittaa asiasta, joka ei liity mitenkään sijoittamiseen. Tämä on sentään sijoitusblogi. 

Olen vuosien aikana huomannut, että jotkut ihmiset eivät kestä minkäänlaista vastoinkäymistä. Samat ihmiset tekevät muuta työyhteisöä kevyempää listaa ja valittavat silti jatkuvasti työmäärästä. Näitä on ollut jokaisessa työpaikassa. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö näiden ihmisten kasvattaa resilienssiä. Tarkoitan resilienssillä kykyä sopeutua muutoksiin ja palautua vastoinkäymisistä. Enkä yritä syyllistää ihmisiä, joilla on fyysisesti tai psyykkisesti niin raskas työ, että jaksamisen ja palautumisen kanssa tulee väistämättä ongelmia. Sellaisiakin työtehtäviä on.

Työssä käyvällä ihmisellä pitää olla tiettyjä työelämätaitoja. Tärkein niistä on omasta jaksamisesta huolehtiminen. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että nukkuu riittävästi ollakseen toimintakykyinen, syö riittävästi, että jaksaa työpäivän, ja ottaa vain sen verran vastuita kantaakseen, kun niitä jaksaa kantaa. Fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta huolehtiminen on minulle sijoittamisen työelämätaito. Hyvien päätösten tekeminen vaatii hyvän mielentilan.

Meille kaikille tulee päiviä kun kaikki menee päin persettä. Kun töissä menee huonosti, saan voimaa pörssistä. Mitä sitten, kun pörssissä menee huonosti? Silloin tarvitaan kykyä sietää epävarmuutta, ahdistusta ja epäonnistumista. Silloin tarvitaan hyvää itsetuntoa. Sen edellytyksenä on vahva ja terve keho sekä hyvä psyykkinen vointi.

Kirjoitusta aloittaessa pelkäsin, että joudun vetämään hataran aasinsillan kirjoituksen aiheesta sijoittamiseen. "Terveenä elän pidempään ja korkoa korolle ehtii toimia pidempään" tai jotain muuta sellaista johon en oikeasti usko. Ei tarvinut. Tekstin muotoutuessa tajusin, että tämä on oikeasti tärkeä asia.

Olkoon tämä muistutuksena kaikille: Pitäkää itsestänne huolta. Muuten et jaksa pitää huolta varallisuudestasi. Siksi lentokoneessakin ohjataan pukemaan happimaski ensin itselle ja vasta sen jälkeen osakesalkulle.

Ja näin positiivisiin tunnelmiin toivotan mukavat joulun odotukset kaikille :) Hyvissä ajoin ihan siltä varalta, etten saa enempää tekstejä aikaiseki tämän vuoden puolella.