Otsikko kertoo kaiken. Olin viime viikolla työhaastattelussa nykyiseen työpaikkaani. Tänään sain kuulla että minut on valittu. Vaikka palkka ei ole paras mahdollinen, niin parhaimmillaan työ on mielekästä ja töihin on kiva mennä. Pahimmillaan sitten ihan päin vastoin. Työkaverit ovat mukavia, osaa voin kutsua työkaverin sijasta kaveriksi.
Tärkeintä on tulojen säännöllisyyden varmistuminen. 1 800€ nettopalkka ei ole kovin paljon. Mutta on kiva tietää että seuraavan 10 kuukauden aikana tienaan 18 000€. Siitä seuraavan 10 kuukauden aikana tienaan 18 000€ ja niin edelleen. Enää ei tarvitse pitää niin suurta käteispuskuria tilillä, kun tulevaisuuden tulot on turvattu. Jatkossa onkin tärkeää että pidän menot asioissa ja jaksan tehdä ylitöitä silloin tällöin. Ylitöiden turvin palkka on kohtuullinen ja rahaa jää sijoittamiseenkin.
Jotenkin ajatus säännöllisistä tuloista ja sen tuomasta turvasta tuntuu edelleen kovin absurdilta. Olen odotellut tätä tunnetta 9. luokalta lähtien. "Sitten kun tiedän että saan joka kuukausi säännöllisen summan rahaa niin elämä on paljon helpompaa" muistan ajatelleeni 9. lk. välitunnilla. Ihmeen aikuinen olo nyt.
Jotenkin tekisi mieli asiaa juhlistaa. Esimerkiksi ostamalla ison kasan osakkeita :) Aion kuitenkin pitää kiinni tontin lunastus-ajatuksesta. Osakkeita ostelen sitten sitä seuraavista palkkapusseista. Ai että.