Kuukausikatsauksen avulla pystyn seuraamaan etenemistäni kohti tavoitetta. Samalla reflektoin mennyttä kuukautta. Teinkö jotain ja jos tein, niin miksi? Tulot, menot, osingot ja säästetyn rahasumman kirjaan ylös rutiininomaisesti. Lopussa päiväkirjamaisesti ajatuksia menneestä kuukaudesta.
Tulot
2 577,79€
Normaali palkka, kuten aina.
Kulutus
802,24€
Tarkistin luvut monesti. Kai se on uskottava, että tammikuun kulutus oli todella pientä. Ihmettelin, onko pankissa tekninen häiriö, kun viimeinen merkintä oli 18.1. Kuluja on niin vähän, että ne voi vaikka eritellä tähän:
0,1€ Kotipizza (Tilasin ja maksoin pizzat, pyöristin lukuja alaspäin kun pizzat tarjoava henkilö kysyi paljonko maksoi. Minulle jäi erotuksena kuluja tämän verran)
9,22€ Moi-liittymä
3€ Työkaverille porukassa ostettu lahja
464€ Lainan kuukausierä
325€ yhteistilille siirretty summa
0,92€ Sarjakuva play storesta. Käytin play pisteitä, joten maksettavaa jäi tämän verran.
Osinkoja
32,7€
Säästöön
200€
150€ käteiseksi. 50€ treiditilille. Tämän lisäksi Bank Norwegianille tuli korkoja ~150€, josta allokoin 50€ ilmalämpöpumppua varten, loput lisäsin sijoituksien käteiskassaan.
Salkun tilanne
31.1.2026 salkkuni saldo on 41,3% tavoitteesta.
-849€ edellisestä kuukausikatsauksesta.
Käteisen osuus salkusta on 1,2%.
Sijoituslainaa -1 397,21€
Pitkästä aikaa tein konkreettista sijoitustyötä, kun sain Realty Incomen arvonmäärityksen aikaiseksi. Olin valmistautunut tekemään oston velkarahalla, mikäli se näyttää järkevältä. Toistaiseksi ei ollut tarvetta nostaa lainaa, mikä onkin ihan hyvä, kun pitäisi tuota käteistä kerryttää. Ja sitten Elisan Q4 tulos sai aikaan kurssihälytyksen aktivoitumisen :) Ostin 40kpl osakkeita hintaan 35€.
Aiemman kurssilaskun seurauksena Elisa oli pitkään työlistalla, että joko se olisi ostohinnoissa. Olin mutuillut ostohinnan 35€ jo aikoja sitten, tarkoituksena päivittää kurssihälytys kun saan ajatustyön tehtyä perusteellisemmin. Ajattelin tuon olevan ostohinta, jolla en todennäköisesti häviä paljoa rahaa. Kun odotetusti pehmeät Q4 luvut tulivat ja markkina on jo valmiiksi ollut myyntipainotteinen Elisan suhteen, niin tilaisuuteni tuli. Tarkempi analyysi jäi tekemättä, mutta luotin mutuiluuni, eikä Q4 tulos ollut mielestäni niin huono, että se olisi kurssilaskun oikeuttanut. Olihan se pehmeä, mutta en usko kilpailutilanteen jatkuvan näin kovana ikuisesti.
Noussut velka sotki suunnitelmani kerryttää käteiskassa, joten pitäisi miettiä lyhennysohjelma velan maksamiseksi: Salkkuhan tuottaa kuukausittain enemmän netto-osinkoja kuin tuo pieni velkani maksaa korkoina. Velan pitää kuitenkin lyhentyä joka kuukausi. Jatkossa lainan ollessa yli 1 000€ lyhennän lainaa vähintään 100€ / kk. Sen jälkeen 50 - 100€ / kk. Loput rahat laitan käteiseksi ja treidikassaan suunnitelmani mukaan. Käytännössä tämä tulee näkymään niin, että suurin osa uudesta salkkuun sijoitetusta rahasta tulee menemään käteiseksi ja laina lyhenee osingoilla. Priorisoin käteisen kasvattamista, joten siirrän tarvittaessa myös ylimääräisiä osinkoja käteiseksi. Ei kovin rationaalista pitää samaan aikaan velkaa 4% korolla ja käteistä 1,5% korolla, mutta juuri nyt minua ärsyttää käteisen puute enemmän kuin velka.
Mieleni halajaa nostamaan kuukausittaista säästösummaa. Odotan edelleen kelalta päätöstä, jotta tiedän paljonko tulen saamaan vanhenpainrahaa jäätyäni töistä pois. Käyttötilin puskuri on taas lipsahtanut liian suureksi, kun tilillä on 5 600€ ja sen lisäksi 1 500€ määräaikaisella säästötilillä vanhentumassa portaittain niin, että tilille tulee 500€ joka kuukausi maaliskuu - toukokuu. Äkkiähän tuon puskurin purkaa pois, kun sitä uskaltaa alkaa purkamaan. Toivottavasti maaliskuussa voisin jo nostaa kuukausittaista säästösummaa, mutta viimeistään kesäkuussa.
Minähän eläisin vanhenpainvapaat pelkästään tuolla 5 600€ käyttötilin saldolla helposti. Lisäksi on tuo 1 500€ puskuri. Helmikuussa tulee vielä täysi palkka. Ssilti haluan pelata varmanpäälle. Voisin olla rohkeampi, järki sanoo että kannattaisi olla, mutta en halua viettää päivääkään vanhenpainvapaista pohtien raha-asioita. Nyt tämä turvallisuuden tunne on tärkeämpi kuin marginaalisesti suurempi salkku.
Tuloskausi on alkanut, ja toistaiseksi salkkuuni ei ole mahtunut pettymyksiä. Markkina on kyllä pettynyt osaan tuloksista, mutta itselle ne olivat odotetun pehmeitä.
Muuta
Onpahan töissä ollut rauhallista. Liian rauhallista. Tämä ei ole hyvä asia, joutuu taas pelkäämään työpaikan puolesta. Tiedostan edelleen olevani hyvässä asemassa pitääkseni työni, mutta nähtyäni miten lyhytjänteisesti päätöksiä tehdään, en oikeastaan uskalla luottaa mihinkään järkeilyyn. Olen turvassa, kun töitä on liikaa ja olen lähempänä loppuunpalamista kuin tylsistymistä.
Sain vihdoin tammikuussa kerättyä voimavaroja katsoakseni seuraavat kurssit yliopistolta. Loppuvuodesta palautuminen kesti päivän liian pitkään, sillä ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen edellisenä päivänä. Kyllä otti päähän. Sitten mietin, olikohan se merkki. Olen nauttinut tammikuusta, kun on ollut aikaa paneutua sijoitusasioihin enemmän. Mietin, jaksanko tehdä näitä kursseja, ainakaan nyt kun vauva on vielä pieni. Olen myös ehtinyt lukemaan ammattikirjallisuutta ja panostamaan pienesti ammatilliseen kasvuun, pitkästä aikaa vuosikausiin. Ilmoittauduin jopa täydennyskoulutukseen. Oikein piristävää innostua työstä näinkin paljon, vaikka myönnän että se nuoruuden into on poissa, enkä usko saavani sitä enää takaisin.
Vähän huono yhtälö pelätä samaan aikaan töiden loppumisen puolesta ja väsähtää vaihtoehtoisten uravalintojen työstämiseen. Samaan aikaan pitäisi satsata työhön ja säästää voimavaroja, että jos työt oikeasti loppuvat, niin on sitten energiaa lähteä etsimään uusia haasteita. Enkä siis realistisesti usko, että työsuhteeni päättyisi, mutta luonteeseeni kuuluu varautua pahimpaan. Sama juttu kuin tuon vanhenpainvapaan turvakassan kanssa.
Toistaiseksi päätin ottaa nykyisestä työstä kaikki irti, panostaa elämänlaatuun, sijoittamiseen ja itselle tärkeisiin asiohin. Unohdan hetkeksi yliopisto-opinnut, mutta en kuoppaa ideaa kokonaan. Itse asiassa yhden kurssin ajattelin tehdä nyt keväällä, kun se on omatoimista tekemistä ilman aikatauluja. Kurssi vaikutti mielenkiintoiselta eikä mahdottoman työläältä.
Olen vuositavoitteen mukaan purkinyt priorisoimaan hyvinvointiani niin, että jos olen väsynyt, niin pitkät yöunet menevät ykkössijalle. Jos koen palautumattomaksi, niin kevyt liikunta on ykkösprioriteetti. Tiedättekö mihin tämä johti? Tamikuussa treenipäiväkirjaani on kertynyt merkintöjä 20 kappaletta. Eli 20 jumppaa! Olen juossut kolme lenkkiä, vaikka edeltävään 3kk en ole jaksanut juosta kertaakaan. Olen käynyt salilla vähintäänkin kohtalaisilla voimavaroilla. Kertaakaan ei ole *tuttanut lähteä väkisin treenille. Aina kun olen lähtenyt, olen saanut hyvän harjoituksen aikaiseksi.
Sellainen muutos liikunnassani on, että merkkaan myös venyttelyt ja palauttavat harjoitukset liikuntakerraksi. Miksi en merkkaisi, kun ne ovat osa kokonaisuutta, jolla pyrin saamaan riittävästi kehittäviä harjoituksia kuukauteen. Suunnittelin treenitkin niin yksinkertaisiksi, että ne on helppo lähteä tekemään eikä aikaa kulu paljoa lämmittelysarjoihin. Eli riittävän lyhyet ja yksinkertaiset harjoitukset, jolloin ajatus illan jumpasta on paljon mielekkäämpi.
Olen vuosia merkannut harjoituksen kuormittavuuden asteikolla 1 - 10. Huomasin, että aina kun harjoittelu on 8 tai yli useamman kerran peräkkäin, siitä seuraa maininta siitä miten olen väsynyt ja olen kokenut samat harjoitukset entistä raskaammiksi. Progressiota ei ole tullut sen jälkeen entiseen tapaan. Tammikuussa en ole tehnyt nousujohteista harjoittelua, jos edellisen harjoituksen kuormitus on 8 tai enemmän, vaan teen saman treenin kuin viimeksi. Samanlaista kumuloituvaa väsymystä ei ole päässyt kertymään ja mieliala on tästäkin syystä pysynyt korkeampana.
Tuskin elämä jatkuu näin helppona, mutta nautin tästä nyt kun menee hyvin. Tässä onkin vaikeuksia pitää kultainen keskitie, jossa en lähde suorittamaan hyvinvointia liikaa. Tietty määrä vapautta ja tietty määrä määrätietoisuutta on tammikuussa toiminut hyvin, mutta varmasti myös rauhallisempi työtilanne on jättänyt enemmän voimavaroja iltaan.
Töitä onkin enää 2 viikkoa, ennen vanhenpainvapaille jäämistä. Vaikuttaa siltä, että keväästä tulee kiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti