Tilanne ei ole täysin verrattavissa taloudelliseen riippumattomuuteen: Olen kotona enkä voi tehdä mitään vs. olen kotona ja voin tehdä milteimpä mitä haluan. Vapaa-aikaa on kuitenkin ollut sen verran, että on ollut hyvä hetki pohtia mitä tämä on tehnyt omalle hyvinvoinnille.
Herään kun jaksan. Selaan kännykkää vuoteessa. Aamupalalla noin tunti Netflixiä. Räplään kännykkää. Menen koneelle. Teen kouluhommia ja/tai pelailen muutamia tunteja. Lounas. Netflix ja kahvi. Ajan tappamista, joskus käyn lenkillä. Räplään kännykkää. Päivällinen. Netflix / tietokone. Iltapalan odottelua. Iltapala ja simpsonit tms. Sänkyyn lukemaan. En saa unta. Valvon yli puolenyön ja seuraavana päivänä koko homma alkaa alusta. Erona se, että huonosti nukutun yön jälkeen herään taas hieman myöhemmin.
En voi sanoa, että voisin erityisen hyvin. En ole pirteä ja energinen. Tilanne eroaa ideaalista parissakin mielessä: Käden vuoksi en voi kuntoilla tai tehdä työkeikkoja niin paljon kuin haluaisin. Rahan vuoksi en voi tehdä melkeempä mitään muutakaan niin paljon kuin haluaisin. Rutiinien puutteessa päivästä puuttuu rakenne. Netflix ei ole kovin hauskaa kun sitä harrastaa useamman tunnin päivässä. Kouluhommia ei tahdo saada tehdyksi, kun on niin paljon aikaa. Aina voi tehdä sen huomenna. Taloudestakaan ei ole saanut kirjoitettua mitään fiksua, kun kaikki on niin epävarmaa koronan vuoksi.
Ruuanlaitto on mukavaa, kun sitä saa tehdä ajatuksella. Ei ole kiire syömään, että ehtii käymään salilla ennen kuin pitää mennä nukkumaan jotta jaksaa taas huomenna töihin. Tässä on puolensa, mutta en haluaisi elää näin kovinkaan pitkään. Pelkän vapaa-ajan sijasta olenkin nyt unelmoinut siitä, että saan tehdä töitä itselle sopivaan tahtiin. Netflixin sijaan olen unelmoinut aktiivisemmasta kaupankäynnistä ja yritystoimintaan panostamisesta. Muutamaan paikkaan voisin tehdä tuurauksia säännöllisesti. Kauppatieteiden opinnot ovat alkaneet kiinnostaa.
Motivaatio saavuttaa menot kattava virta osinkoja ei ole laskenut. Se on kuitenkin muuttunut, mitä tekisin sen jälkeen. Tämä ajatus ei tietenkään synytynyt viime viikkojen aikana, vaan olen pohtinut sitä jo pidemmän aikaa. Kaipaan tekemistä päivääni. Pelkkä tietokonepelien pelaaminen tai netflixin tuijottaminen ei anna kovin syvällistä tarkoitusta. Jopa minä introverttinä alan kaipaamaan laajempaa sosiaalista piiriä. Eri ihmisiltä voi saada uusia ajatuksia tai näkökulmia ja sitä kautta oppia jotain uutta.
Olen aloittanu uuden blogikirjoituksen useaan kertaa Q1 raportin jälkeen. Tarkoituksena on ollut kirjoittaa päässä olevia ajatuksia, jotta saisin niitä jäsenneltyä. En ole saanut. Jokainen kirjoitus päätyy lopulta pyörimään samojen aiheiden ympärillä. Teksti on sekamelskaa enkä itsekään enää tiedä mikä on ollut kirjoituksen punainen lanka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti