torstai 1. helmikuuta 2024

Kuukausikatsaus 1/2024

Kuukausikatsauksen avulla pystyn seuraamaan etenemistäni kohti tavoitetta. Etenemistä tarkastellaan lukujen valossa. Tärkeimpänä lukuna on saadut osingot sekä säästetty summa. Lopussa päiväkirjamaisesti fiiliksiä menneestä kuusta.




Tuloja
2 281,37€
Peruspalkan lisäksi vedin yhden jumpan. Niitä olisi kiva vetää säännöllisestikin, mutta huono polveni kiukutteli taas jumpan jälkeen joten toistaiseksi en uskaltanut lupautua säännöllisiin vetoihin. Rahaahan siitä tulisi ja teki hyvää rikkoa omaa arkirutiinia.

Kulutus
1 095,42€
Pikkuhiljaa pitää tottua ajatukseen että kuukausikulut tulevat olemaan yli 1 000€. Tämä itseasiassa olisi alle, jos pyörä ei olisi rikki. Käytin 148€ bussikorttiin. Elämänlaatu on huomattavasti parempi kun ei tarvitse liukastella tuolla peilijäällä, joten money well spent.

Osinkoja.
55,7€
Vuoden ensimmäiset 2 viikkoa ovat tuskaa. Sitten vähän helpottaa kun ensimmäiset osingot kilahtavat tilille, perinteisesti 15.1. On muuten kaikkien aikojen parhaat tammikuun osingot, johtuen H&R maksamasta ylimääräisestä osingosta.

Säästöön
500€
200€ käteiseksi, 150€ treiditilille, 150€ Nordean tileille. Tätä summaa skaalaan alas aina heinäkuuhun asti jolloin projekti "autotalli" ja projekti "lomarahat pitää itse säästää" ovat toivottavasti jo valmiit.

Salkun tilanne
31.1.2024 salkkuni saldo on 29,3% tavoitteesta.
+1 320€ edellisestä kuukausikatsauksesta.
Käteisen osuus salkusta on 4,9%.
Sijoituslainaa 0€

Bank Norwegianiin tuli korkoja viime vuodelta jopa 445€. Vastustin kiusausta siirtää nämä kaikki sijoitettavaan varallisuuteen, koska suurin osa koroista on autotallirahoista peräisin. Salkkuun allokoin tästä 195€ ja loput autotallirahojen inflaatiosuojaksi.

Sijoitusrintamalla kuukasi oli kahtiajakautunut: Ensin ei ollut mitään tekemistä. Oli vaikea olla tekemättä mitään, mutta jälleen huomasin miten ajatus juoksee aivan eri tavalla kun aivoille antaa riittävästi aikaa tyhjäkäynnille. Sitten alkoi tuloskausi ja yhtäkkiä joka illalle olikin tekemistä. Päivitän yritysten excelit ajantasalle parhaani mukaan ja tarkennan muutaman puuttuvan rivin sitten vuosikertomuksesta.

Joudun käymään tuloskauden luvut läpi tarkemmin kuin koskaan. Nyt koen että minä teen oikeasti töitä tämän eteen, kun aiemmin raportit tuli helposti vain silmäiltyä läpi, varsinkin jos vähän väsytti. Työ tuottaa myös tulosta: yrityksistä herää ajatuksia enemmän kuin koskaan. Mikä on kallis, mitä voisi harkita ostavan lisää. Yksi syy excelien nopealle päivittämiselle on myös se, että teen ensimmäisen QEPM ostoni todennäköisesti maaliskuun alussa kun kaikki tulokset on julkaistu ja osakkeet on pisteytetty.

Heräsi ajatus sijoittajan vuosikellosta. Tuloskaudella tehdään enemmän konkreettista työtä ja laitetaan tunteja sisään osakkeiden tutkimiseen. Sitten välissä jätetään aikaa ja ajatusta laajempaa perspektiiviin jolloin kokonaiskuva hahmottuu paremmin ja koen saavani hyviä, mutta ei niin konkreettisia oivalluksia sijoitusfilosofiaan ja -strategiaan. Ja väliajalla on toki tarkoitus jättää aikaa myös muille harrastuksille. Näin vuoteen tulee luonnollista rytmiä sen sijaan että yritän pakertaa tuloskauden läpi ja samalla käydä 4 kertaa viikossa kuntoilemassa. Tämä oli  yksi niistä ajatuksista joka päässäni syntyi ihan itsestään, kun vuoden ensimmäiset 3 viikkoa oli kaikki valmiina odottamassa tuloskautta eikä ollut mitään perinteistä näpertelyä joka olisi vienyt huomion.

Idean hyvä toteutus, mikäli sinne asti pääsen, tulee varmasti nostamaan elämänlaatuani ja toivottavasti myös parantamaan sitä työtä mitä milloinkin teen. Jos kokoajan tekee kaikkea täysillä niin ei varmasti jaksa tehdä kaikkea hyvin.

Muuta
Elämä on rauhallista mutta urautunutta. Sama rytmi päivästä toiseen ja viikonloppuna toistuu täysin sama kaava kun edellisenä viikonloppuna. Suunnittelin jo, että kunhan tuloskausi on ohi niin juhlistan sitä jollain mitä en yleensä tee. En vielä keksinyt mitä uutta voisin tehdä. Vähintäänkin käydä ulkona syömässä, mutta jokin uusi harrastus tai tapahtuma piristäisi mieltä. Ei tarvitse kovin isoa muutosta arkeen tehdä, kun jo tunnen miten aivoihin syntyy virkistäviä uusia hermosynapseja.

Haluaisin muutosta pelkästään sen takia että se virkistää mieltä ja parantaa mielialaa, mutta on myös terveellistä. Samalla tavalla kun monipuolinen liikunta kehittää kattavasti motorisia taitoja niin monipuoliset harrastukset kehittävät ajattelua monipuolisesti. Onneksi on kokonainen kuukausi aikaa ennen kun pitäisi olla jotain hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle osuvaa tekemistä. Ehdin unohtaa asian kaikessa hiljaisuudessa :)

Kevään tullessa harrastuksiin jää enemmän energiaa. Tammikuussa totutin polvea siihen että kestäisi taas juoksua. Helmikuussa aion aloittaa säännöllisemmän juoksemisen monen vuoden tauon jälkeen. Tämä on ainakin 6kk projekti hiljalleen nostaen määriä. Juoksuintoa sain huomattuani että bussilla kulkiessa päivään tulee kolme kertaa enemmän askeleita kuin pyöräillessä. Polveni voivat paljon paremmin, kun ne tottuivat rasitukseen. Pystyn elämään ilman raskaita kyykkyjä mutta jos polvi ei kestä juoksua, saati sitten kävelyä, niin koen sen rajoittavan elämääni.

Ei sillä että olis moneen vuoteen juoksu kiinnostanut yhtään, mutta kun tuli pelko etten ehkä enää pysty juoksemaan, niin sepäs alkoi ahdistamaan. Nyt siis aktiivista polvijumppaa, painon pudotusta ja varovaista iskutusta jotta se alkaa kestämään. Jos kaikki menee hyvin, niin kesällä teen uuden ennätyksen Cooperin testissä. En ilmeisesti osaa kuntoilla ilman tavoitteita, olen yrittänyt mutta kyllästyn päämäärättömään haahuiluun.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa aika win-win -tilanteelta tuo jumppien vetäminen. Saa itse liikuntaa ja siitä vielä maksetaan. Toki jos se ei ole sellaista liikuntaa, minkä saralla itse haluaisi kehittyä, niin ei ehkä ihan optimaalista.

    Johtuukohan lisääntyvästä valon määrästä, mutta juoksukärpänen yrittää purra täälläkin. Lenkille ei kyllä ole vielä asiaa, kun kävellessäkin pistää edelleen jatkuvasti kylkeen sektion jäljiltä. Ei juokseminen itseänikään hirveästi ole aiemmin kiinnostanut, mutta voi olla sama ilmiö kyseessä, että nyt säikäytti, onnistuuko se enää ollenkaan.

    Onnea Cooper-ennätykseen! Olisi kiva kuulla väliaikatilanteita ennen kesääkin, jos näyttää siltä, että polvi kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäjänä kun työkseen veti jumppia niin tapahtui juuri tuo: Ei ollut enää itsellä energiaa treenata niin että olisi kehittynyt. Yksittäinen jumppa siellä täällä, tai edes kerran viikossa ei toki haittaa mutta sitten kun vetää 6 jumppaa viikossa niin alkoi jo syömään omaa jaksamista vähän liiaksi.

      Kevät on kyllä juoksijan kulta-aikaa, mutta kannattaa palautua sektiosta rauhassa. Se on onneksi sellainen vaiva josta yleisesti parannutaan hyvin! Yritän muistaa päivitellä tilannetta kevään aikana, jos edes tulee mitään päivitettävää. Nyt ainakin on tiet niin umpijäässä että saa nähdä pystynkö tekemään suunniteltuja lenkkejä ollenkaan.

      Poista