Kuukausikatsaus 9/2025

 Kuukausikatsauksen avulla pystyn seuraamaan etenemistäni kohti tavoitetta. Samalla reflektoin mennyttä kuukautta. Teinkö jotain ja jos tein, niin miksi? Tulot, menot, osingot ja säästetyn rahasumman kirjaan ylös rutiininomaisesti. Lopussa päiväkirjamaisesti ajatuksia menneestä kuukaudesta.

Tulot

2 503,32€

Peruspalkka + pieni kertakorvaus, jonka syytä kukaan ei tunnu tietävän.

Kulutus

918,66€

Kulutus on pientä, kun en uskalla kuluttaa. Jos kuluttajaluottamus olisi yksin minun mielipiteeni, se olisi kaikkien aikojan pohjissa.

Osinkoja

242,14€

Nordnettiin tulevat osingot käytin sijoituslainan lyhentämiseen. Capman on Nordean OST:llä, jonka osingoilla ostin 30kpl lisää Capmania, loput jätän tilille, jotta saan tehtyä viimeisen vuosineljänneksen osakeostot niillä rahoilla, eli UPM:n ja Keskon osakkeita.

Säästöön

250€

Sijoituslainan lyhentämiseen.

Salkun tilanne

30.9.2025 salkkuni saldo on 39,3% tavoitteesta.

+300€ edellisestä kuukausikatsauksesta.

Käteisen osuus salkusta on 0,2%.

Sijoituslainaa -1 445,29€

Tein 4/2024 Royal Unibrewin osingoista maksetusta kaksinkertaisesta verotuksesta takaisinperintäpyynnön Tanskan verottajalle. Nyt 1,5v myöhemmin tililleni putkahti 10,62€. Prosessi oli yllättävän kivuton, toistan sen mielelläni parin vuoden välein. Todennäköisesti kasvatan positiotani vielä, joten siitä tulee aina vain mielekkäämpää, kun on enemmän voitettavaa.

Vaikka salkkuni puksuttaa hiljalleen kohti koillista ja pääoma näyttää tasaisesti kasvavan, niin tämä tekemättömyys alkaa kyllästyttämään. Tiedostan, että monet tuhoavat tuottojaan liiallisella aktiivisuudella, mutta minusta tuntuu että itse olen tuhonnut sitä liiallisella passiivisuudella. Jotkut kehuvat indeksisijoittamista, koska se vapauttaa aikaa muihin harrastuksiin. Minä haluaisin juuri päin vastoin käyttää enemmän aikaa sijoittamiseen, mutta se on vaikeaa kun ei ole käteistä jolla tehdä peliliikkeitä.

Alkukuusta ajattelin että hieman suurempaa riskiä pitäisi pystyä kantamaan. Lopputulemana innostuin etsimään small-cap yhtiöitä salkkuuni. Into loppui nopeasti: Suurin osa tekee tappiota, muita en osannut pitää niin potentiaalisina kurssiraketteina, että haluaisin laittaa rahojani niihin kiinni. Ainakin toistaiseksi suutari pysyy lestissään ja pitäydyn näissä mörnijöissä, eli suuren markkina-arvon osinko-osakkeissa. Voihan sitä riskiä lisätä sijoituslainalla, mutta jatkossa yritän olla velkavivun kanssa valikoivampi ja samalla rohkeampi. Otan lainaa jos osake näyttää halvalta, mutta kurssitason korjattua pyrin myymään ainakin osan osakkeista pois. Näin ollen saan kuitattua velan pois nopeammin kuin holdaamalla osakkeita ja lyhentämällä velkaa palkkatuloista säästämällä.

Tietoevry ärsyttää minua. Siellä se edelleen makaa salkussani, rahat kiinni osakkeessa joka ei saa arvonluontia aikaiseksi. Markkinan paraneminen ja sitä myötä tuloksen kasvu näyttää olevan aina kahden vuoden päässä. Ajattelin, että olkoot salkussa kunnes löydän paremman sijoituskohteen, mutta uusien sijoituskohteiden etsimiseen on vaikea motivoitua, kun ei juuri nyt ole se raha tilillä polttelemassa. Olkoon tämä minulle opiksi, joskus kannattaa ottaa suurikin tappio nopeasti, sen sijaan että sitoo rahansa johonkin mikä ei tuota mitään vuosiin.

Viimeisimmän Tietoevry ostoni tein 11/2023 hintaan 20,3€. Netto-osinkojen kanssa pääsen omilleni, jos saisin myytyä 18,5€ hintaan. Kurssin ollessa 15€ tuntumassa, en odota henkeä pidätellen. On itseni huijausta odottaa, että arvostuskertoimet palaavat korona-kriisin tasolle, kun velkaraha oli ilmaista ja digitalisaatio toi myötätuulta kaikkien siirtyessä etätöihin. Tuolloin EV/EBIT kerroin oli jopa 24. Vuoden 2023 jälkeen sama arvostuskerroin on ollut x13 tai alle. Paitsi kirjoitushetkellä se on vuoden 2025 ennusteelle 28, mikä kertonee pelkästään sen, että nykyistä tulostasoa ei pidetä normaalina, eli tuloskasvua odotetaan lähivuosille. Samalla voin päätellä, että arvostuskertoimista ei tule suurta myötätuulta kurssikäyrään. Tulos varmasti hiljalleen paranee ja samalla arvostuskerroin sulaa pois. Oma varovainen arvioni liikevaihdosta ja marginaaleista näyttäisi siltä, että alkuperäiseen tavoitehintaani päästään ehkä 2027, mutta se vaatii korkotason pysymisen alhaalla ja selvän tulosparannuksen. Tässä alkaa olemaan liian monta ehkää...

Tietoevrylle suunnittelemani vaihtoehtoinen sijoituskohde on tällä hetkellä tasolla, josta se voi liikkua ±20%. Toistaiseksi en pidä odotusarvoa sellaisella tasolla, että kannattaa ottaa rahat pois Tiedosta sen nykykurssilla, mutta se hetki voi kyllä tulla eteen vaihtoehtoisen osakeidean kurssilaskun tai hyvän Q3 tuloksen vuoksi. En viitsi mainita näitä suunnittelemiani treidejä nimeltä. Koen sen tuovan liikaa painetta sijoittaa johonkin osakkeeseen. Haluan pitää kaikki vaihtoehtoni avoinna, kunnes olen ostopäätöksen tehnyt. Nyt voin muuttaa mieltäni matalalla kynnyksellä, ilman että koen syyllisyyttä kun mainostin osaketta, johon en sitten itse lopulta sijoittanut ollenkaan. Ei kai kukaan näitä minun tekstejä pidä sijoitussusuosituksina?

Muuta

Nyt on taas hieman ylimääräistä rahaa tilillä. Mietin, että ylimääräistä puskuria saa ollakin kun näillä näkymin pidän omat vanhenpainvapaani 2/2026. Laskeskelin, että voin jopa laittaa pörssiin enemmän rahaa ja saan silti parin kuukauden puskurin koottua. Sitten puolisoni ilmoitti että hänen vanhenpainvapaa-päivät loppuvat lokakuussa. Eli hän jää kotiin 300€ kuukausituloilla. Hänelläkin on säästöjä, mutta voi olla että joudun kannattelemaan taloutta viimeiset pari kuukautta ennen kuin itse jään pois. Ei tästä paljoa enempää irtoa sijoittamiseen.

Hyväksyttiin tarjous autotallin ränneistä. Tämä oli kerrankin odotettua pienempi kulu, noin 1 000€. Sen jälkeen loppukatselmus ja vastaavan viimeinen osuus. Toivon (taas) että mitään ylimääräisiä menoja ei enää tule, mutta uskon vasta kun kaikki kulut on maksettu ja talli on virallisesti hyväksytty. Tässä alkaa olla patoutunutta kulutuksen tarvetta. Pitäisi tilata uusia paitoja: Töihin soveltuvat vaatteeni ovat a) reikäisiä b) kaksi koko liian isoja tai c) yhden koon liian pieniä. Proteiinipatukka-varastoni on tyhjä. Olen syyskuunjumpannut ilman treenin jälkeistä herkuttelua proteeinipatukalla. Se on toiminut hyvänä motivaattorina, kun tietää että saa makeanhimoon tyydytystä treenin jälkeen. Olisi kiva ostaa uusi numero Walking Deadiä, alan unohtamaan mitä edellisessä tapahtui.

Sainpas vihdoin kirjoitustauon katkaistua. Olen viimeksi toukokuussa kirjoittanut jotain muuta, kun säännöllisiä kuukausi tai kvartaalikatsauksia. Jokaisen kuukauden myötä tuntui, että kirjoittaminen on entistä vaikeampaa. Vähän väliä yritin aloittaa, mutta energia ei riittänyt tekstien järkevään jäsentelyyn. Minulla on avoimen yliopiston kurssi kirjallista työtä vaille valmis, joten ainakin lokakuussa kaikki ylimääräinen kirjoittamisinto suuntautuu siihen. Sen jälkeen voin sallia itselleni vapaita iltoja paremmalla omatunnolla.

Tässä vaiheessa kurssia ei voi jättää enää kesken, mutta olen kyseenalaistanut, onko avoimesssa opiskelu vaivan arvoista. Työ on nyt riittävän mielekästä ja sijoittamiseen haluaisin panostaa enemmän. Kannattaako tähän ottaa vielä kolmas suunta, joka vie paljonkin voimavaroja kahdelta ensin mainitulta? Kaksi asiaa vielä pystyy tekemään kohtuullisen hyvin, mutta kolmanteen loppuvat tunnit ja voimavarat kesken. Pitäisi jaksaa vielä olla läsnä vauvan kanssa, kuntoilla ja löytää aikaa itselle mielekkääseen tekemiseen sekä palautumiseen.

Jos jotain haluan saada lokakuussa aikaiseksi, niin tuon kurssin tehtyä. Se vaatisi triplasti lisää tunteja raportin kirjoittamiseen. Olen kirjoitellut sitä kuin blogia: Fiiliksen mukaan tunnin siellä ja toisen täällä, karkeasti 1 - 2h viikossa. Tämä ei riitä näin laajassa työssä, tunnissa kun ehtii vasta orientoitua siihen ajatusketjuun jota yritän tekstiin rakentaa. Sitten jo lopetankin ja aloitan taas monen päivän tauon jälkeen miettien, että mikä minulla olikaan se suunnitelma tässä. Jos kirjotan lokakuun kuukausikatsauksessa, että pitäisi saada sitä raporttia aikaiseksi, niin antakaa minun kuulla kunniani. Kuukauden päästä työn pitäisi olla viimeistelyä vaille valmis.

Olen pyytänyt lokakuulle yhden vapaapäivän. Tarvitsen näitä päiviä palautumiseen, mutta jos raportti on vielä kesken, niin taidanpa tehdä täyden työpäivän koulutehtävän parissa. Kuulostaa raskaalta, mutta toisaalta myös kivaa että saa tarkoituksenmukaista tekemistä päiväksi. Iso kuppi kahvia, koneelle kirjoittamaan samalla syksyistä auringon nousua katsellen. Ai että! Toivoin yhden pidennetyn viikonlopun myös marraskuulle ja joulukuulle tukemaan jaksamistani. Ja sitten onkin enää tammikuu, viimeinen täysi työkuukausi ennen vanhenpainvapaita.

Taidan odottaa vapaita, kun viikottain lasken montako aamua sinne on. Enkä edes kuvittele sen olevan leppoisaa lomailua, alkaa tuo pikkuinen olemaan sen verran liikkuva, että pitkäksi aikaa sitä ei uskalla päästää silmistä.