Huh huh!
Tein koko syyskuun yli 60 tuntista työviikkoa. Harjoittelu, työ ja yrittäjyys ei tahdo sopia samaan vuorokauteen. 2.9. jälkeen ensimmäinen vapaapäiväni on 7.10. Kyllä oli usko ja verenpaine välillä koetuksella. Huomenna, sunnuntaina 30.9. herään viimeistä kertaa hetkeen klo 5.45 tekemään töitä ilmaiseksi.
Tottuneesti muistelen entisten työpaikkojen ylitöitä ja mietin että tilipussissa sitten näkyy pitkien päivien kiitos. Nyt jouduin muistuttamaan itseäni jatkuvasti, että palkkaahan en tästä harjoittelusta saa.
Huomasin että vapaa-aikaa arvostaa enemmän ja sen käyttää paljon tehokkaammin, kun sitä on rajoitetusti. Liika vapaa-aika tulee jumitettua kännykän ääressä somessa, tai telkkarin ääressä sohvalla. Nyt harvoin kun oli tunti aikaa, niin ei todellakaan tehnyt mieli tuijottaa telkkarista hömppää tai selata kännykällä instagramia. Opettavaista, ehkäpä liika vapaa-aika ei teekkään autuaaksi. Huvittavaa kyllä, vaikka huomasin vähemmän vapaa-ajan kuluvan tehokkaammin, niin aina kun tuntui että nyt on liikaa töitä ja alkoi tuntua ylitsepääsemättömältä, selvisin tilanteesta laskemalla päiväosinkojani. Ehkäpä haluan taloudellista liikkumavaraa siksi, että tiukan paikan tullen voin jättäytyä vaikkapa palkattomalle vapaalle, eikä talous kaadu siihen.
Positiivista on se, että olen tykännyt uudesta alasta ja toivon saavani sijaisuuksia mahdollisimman nopeasti. Saisi enemmän rahaa säästöönkin, kun ei tarvitse pahanpäivän varalla pitää niin suurta puskuria. Vaikka olen oppinut nauttimaan vähästä vapaa-ajasta, niin silti into saavuttaa taloudellinen riippumattomuus on vähintään entisellä tasolla. Mielelläni tekisin töitä, en pakosta, vaan siksi että haluan.
Nyt pitää taas totutella siihen että vapaa-aikaakin on. Vapaa-ajasta nauttiminen on taito, joka täytyy opetella. Tiedän että tulen maanantaina ihmettelemään miten saisin iltapäivän kulumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti