Kuukausikatsaus 7/2026

Kuukausikatsauksen avulla pystyn seuraamaan etenemistäni kohti tavoitetta. Samalla reflektoin mennyttä kuukautta. Teinkö jotain ja jos tein, niin miksi? Tulot, menot, osingot ja säästetyn rahasumman kirjaan ylös rutiininomaisesti. Lopussa päiväkirjamaisesti ajatuksia menneestä kuukaudesta.

Tulot
2 678,88€
Normipalkka + jälleen jotain hassuja kertalisiä, joita maksettiin takautuvasti.

Kulutus
1 340,36€

Tämä on nyt se normaali kulutustaso autolainan kanssa. Päivähoitomaksut vielä päälle, niin kulut tulee nousemaan parilla sadalla.

Osinkoja
185,94€

Heinäkuun osingoiksi nämä ovat varsin hyvät. Suurin kiitos menee Elisalle, joka ryhtyi maksamaan osinkoa neljästi vuodessa. Tästä kun ottaisi Elisan maksaman 120€ pois, niin jäljelle ei jäisi juuri mitään.

Säästöön
400€
100 € käteiseksi, 50 € treiditilille ja 250 € sijoituslainan lyhentämiseen. Mietin, pitäisikö lainaa maksaa enemmänkin, mutta elokuun QEPM-osto vie kaiken käteisen ja sen jälkeen sitä pitäisi priorisoida pakon edessä ensi kevään ostoa varten. Koska korkosäästöt olisivat vain kymmeniä senttejä, ajoituksella ei ole käytännössä merkitystä. Kerrytän nyt puskuria jo etukäteen. Valitsen ratkaisun, joka tukee omaa psyykettä paremmin kuin rahavirtojen optimointi excelissä. Tämän enempää en kuukausittaista säästösummaa uskalla nostaa, ainakaan ennen kuin saan autolainan viimeiseen erään rahat kasaan.

Salkun tilanne
31.7.2026 salkkuni saldo on 44,8% tavoitteesta.
+3 687€ edellisestä kuukausikatsauksesta.
Käteisen osuus salkusta on 1,1%.
Sijoituslainaa -3 487,457€

Löydän itseni säännöllisesti koneelta tutkimassa markkinoita ja yhtiöitä, jolloin muistutan itseäni että haluan nyt ensisijaisesti maksaa sijoituslainan pois. Tuloskausi on pitänyt minut kiireisenä, se on helpottanut tarvetta tehdä jotain aktiivista sijoitusteni eteen. Lopulta koen, että onnistuin tasapainottamaan työn ja huvin aika hyvin: Nämä yksittäiset hairahdukset sain katkaistua lyhyeen, joten en lopulta istunut koneella kovinkaan pitkään "tekemässä töitä" samalla kun en oikeasti voi tehdä mitään.

Treidaamisen osalta ei ole edelliseen kuukausikatsaukseen paljoa lisättävää. Samat positiot ovat edelleen auki, mutta voitollisesta sain myytyä puolet pois. Jäljellä oleva positio näyttää kehittyvän hyvään suuntaan, mutta se voi osoittautua kananlennoksi kun yhtiö julkaisee Q2 tuloksen elokuussa. Toisen position kurssi mörnii entryn ja stop-lossin välissä. Tämän suhteen odotan Q2 tulosta toiveikkaana. Tulosraportti voi pelastaa tai tuhota treidini.

Osakesäästötilillä ei nyt olekaan varaa tehdä uusia treidejä. Saldoa on nyt sen verran, että se näyttäisi riittävän juuri ja juuri lokakuun ostoihin: Keskoa ja UPM:ää 1kpl. Capman maksaa vielä osingon ennen seuraavaa ostoa, mutta ainakin siihen asti tyydyn istumaan käsieni päällä ja seuraamaan nykyisiä treidejä. Täytyy sanoa, että pelkkä treidien seuraaminen on mielekästä puuhaa. Katson avonaisten tilanteen tarkemmin aina viikonloppuna. Yleensä tyydyn toteamaan, että myös seuraavalla viikolla kannattaa pitää positio auki. Avonaisen position kyseenalaistaminen joka viikko tuo treideihin aktiivisuuden tuntua, vaikka en päädy tekemään mitään. Treidaamisen pitääkin olla erilaista sijoittamista pääsalkkuuni verrattuna, joten position myymisessä ei ole niin suurta kynnystä, jos huomaan olevani väärässä.

Tuloskauden osalta Visa ja Microsoft ovat olleet iloista luettavaa. Keskolta osasin odottaa hyvää tulosta, mutta myönnän ilahtuneeni raportista. Qualcomm petti odotukseni, vaikka kovin suurta tulosparannusta en edes osannut odottaa. Suurin osa raporteista on ollut neutraaleja tai varovaisen positiivisia.

Olen yrittänyt katsella uutisia, jotta pysyn maailman tilanteesta kärryillä. Usein uutiset muistuu mieleeni silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Unen laatu on muutenkin ollut huonoa nyt jo pari viikkoa, joten valitsen aina sängyn sen sijaan että valvoisin ylimääräisen 30min uutisia katsellen.

Muuta

Työ on vuorotellen tuntunut mielekkäältä ja tuskaiselta. Aamulla herääminen tekee aina pahaa, mutta töihin lähteminen ei nykyään ole niin vaikeaa kun muistan sen joskus olleen. Haluaisin panostaa myös ammatilliseen kehittymiseen, sillä huomaan olevani takamatkalla ensimmäisen ammattini kollegoiden kanssa. Muutaman kerran olen yrittänyt omatoimista opiskelua, mutta päässäni huutaa jatkuvasti ääni, joka sanoo ettei palkkani tästä nouse. Tämä on terveysalan kirous. Pörssi vie usein voiton, kun aivoni haluavat tehdä jotain hyödyllistä. Katsellaan tuloskauden jälkeen sitten muita juttuja.

Jonkinlaisen systeemin tarvin ammattitaitoni kehittämiseen. Minulla on yleensä kaksi vaihdetta: Paneudun siihen aivan liikaa suhteessa siihen, että se on "työjuttujen" tekemistä omalla ajallani tai sitten odotan oikeaa fiilistä ja yhtäkkiä on mennyt kuukausia tekemättä mitään tämän eteen. Ajattelin, että voisin pyrkiä tekemään kaksi tuntia kuukaudessa: Kaksi iltaa käyttäisin joka kuukausi työjuttuihin. Tämän verran pystyisin tekemään hyvällä omalla tunnolla ilman, että ärsyynnyn koska en koe tietäväni asioista tarpeeksi tai ärsyynnyn koska teen töitä vapaa-ajallani. Vaikka palkka ei nouse, niin ammatillinen kasvu pitää yllä mielenkiintoa ja motivaatiota työtä kohtaan ja siksi haluan panostaa tähän.

Vastoin aiempaa käsitystäni, autolainan ylimääräinen lyhennys kohdistetaan kuitenkin seuraavalle maksuerälle sen sijaan, että se jäisi tilille ylimääräiseksi saldoksi. Ainakin teoriassa tämän pitäisi vaikuttaa myös kertyvään korkoon, mutta en ole täysin varma miten logiikka toimii. Enemmän tässä on taustalla se psyykkinen puoli, että tiedän lainan lyhenevän hieman nopeammin kuin suunnitelmassa olisi. Ylimääräinen lyhennys on noin 10€ / kk, mikä ei oikeastaan vaikuta taloudellisesti mitenkään mihinkään, mutta riittää vähentämään lainan psyykkistä kuormitusta.

Treenien osalta olen taantunut sellaiselle kahden treenin viikkotasolle. Tämä on nyt työmatkapyöräilyn lisäksi tuntunut ihan sopivalta kuormitukselta. Mikä parasta, olen huomannut kehittyväni, vaikka saman harjoituksen välissä voi olla se 10 päivää. Minulla on siis neljän erilaisen harjoituksen ohjelma, jota suunniteltaessa ajattelin että jaksan jumpata ~3 kertaa viikossa. Jossain vaiheessa tämä ahdisti, mutta totesin että kehittyminen on pääasia, ei treenien määrä.

Olen pyrkinyt käymään töissä autolla yhtenä päivänä viikossa. Päivittäinen pyöräily tuntuu jaloissa loppuviikkoa kohden, näin saan kokonaiskuormaa hallittua hieman paremmin. Elokuussa vaihdan työpistettä pysyvästi, jonka jälkeen minulla ei ole enää ilmaista parkkipaikkaa töissä. Työmatka-autoilua on pakko harrastaa, sillä työnkuvani on jatkossa entistä liikkuvampi ja toisinaan käyn ympäryskunnissa päivän aikana. Parkkipaikan etsimisestä tulee varmasti verenpainetta nostava tekijä, mutta eiköhän siihenkin totu ensimmäisen vuoden aikana. Harkitsen vuokraavani talvikuukausiksi parkkipaikan läheltä työpaikkaani, jolloin työmatkat tulisi kuljettua aina autolla. Parkkipaikka vie 4% nettotuloistani ja siksi pidän sen vain talvikuukauden, jos se on mahdollista.

Toukokuun kuukausikatsauksessa mainitsin, että tunnetaitojen opiskelu sai aikaan jonkinlaisen rauhallisuuden sisälleni. Se on edelleen vuoden parhaimpia päätöksiä. Krooninen v*tutus on poissa, suurin osa ajasta koen olevani hyvässä mielentilassa. Joskus ottaa päähän kun riittävästi vastoinkäymisiä osuu kohdalle, joskus huomaan jonkin epämiellyttävän tunteen kehossani mutta en saa ihan kiinni mikä se on ja mistä se tuli. Tunne oireilee niin, että mieleeni tulee jokin epämiellyttävä tapahtuma vuosienkin takaa. Näitä mieleen palautuvia hetkiä minulla on ollut aina, mutta nyt vasta huomasin, että nämä kulloinkin mieleeni tulevat tapahtumat ovat sellaisia, joissa olen tuntenut saman tunteen joka minulla on juuri nyt. Tämä on auttanut tunteen tunnistamisessa, tai ainakin ohjannut huomiotani oikeaan suuntaan.

Tiedättekö, mikä on hauskaa? Kun taapero on itkuinen tai huonolla tuulella, niin ajattelen ensimmäisenä että on varmaan nälkä tai väsy. Silti kuvittelen, että saan itseni pidettyä hyväntuulisena, vaikka olen nukkunut huonosti, syönyt yli 5h sitten ja pyöräillyt töistä kotiin sen 11km vastatuuleen. Tajusin, etten ole hyväntuulinen, vaan esitän hyväntuulista. Nälkäisenä ja väsyneenä kiukuttaa, mutten osannut yhdistää tätä siihen tunteeseen kun tulen töistä ja ihan kaikki ärsyttää. Tuntuu typerältä edes kirjoittaa tämä, on niin yksinkertainen asia.

En sano, että elämässä pitäisi pyrkiä olemaan aina hyvällä tuulella. Ei tarvitse. Mutta kannattaa pyrkiä luomaan itselle puitteet, joissa on edes mahdollista olla hyvällä tuulella. Se tekee jo paljon.