Talousblogille tuli täyteen merkittävä merkkipaalu. Sain ensimmäiset mainostulot tililleni. Sen kunniaksi ajattelin tehdä pienen historiikin blogin taustasta. Katsotaan paljonko olen jaksanut kirjoitella ja paljonko niitä on luettu.
Sen jälkeen kerron miten blogi on saanut alkunsa:
Alkuun en uskaltanut puhua monesta asiasta kovin avoimesti. Pelkäsin että joku tunnistaa minut. Olen kyllä halunnut avata taustaani rehellisemmin, jotta lukijat ymmärtävät mistä olen lähtöisin. Tehdään se tässä.
Valmistuin fysioterapeutiksi 2016 ja jäin työttömäksi. Kuntoutus on pitkään kärsinyt kroonisesta rahapulasta ja ylikouluttamisessa. Se näkyi monina työttöminä kollegoina. Pari vuotta elätin itseni liikunta-alalla sekä toiminimiyrittäjänä, mutta epäsäännölliset työt eripuolilla kaupunkia sekä pakollinen byrokratia ei innostanut. Yrittäjyyden tavoite oli saada työkokemusta, ajattelin että sillä aukeaa tie työelämään. Työssäkäyminen on enemmän minua varten.
Yrittäjyys ei tehnyt vaikutusta työnantajiin ja liikunta-ala ei ole aikuisen ihmisen työpaikka. Kotona asuvat nuoret tekevät innoissaan ohjauksia 25€ / tunti, mutta se on pieni hinta laskutettuna kun pitäisi maksaa vuokra, ruoka, kirjanpitäjä, toimitilat, yelit ym. Tutut ostivat taloja ja autoja, samalla kun itse pyöräilin ympäri kaupunkia yksittäisten jumppatuntien perässä. Ajattelin että menestymiseen olisi ollut kaksi väylää: Sosiaalinen media tai koulutus. Mielestäni some tuo enemmän pahaa kuin hyvää joten hain jyväskylän yliopistoon lukemaan liikuntaa. Monen yrityksen paras sijoitus oli toinen varasija. Oli tarkoitus hakea vielä kerran vuoden päästä, mutta päätin välissä käydä katsomassa miltä sairaanhoitajan pääsykokeet näyttävät. Jos jyväskylä ei toteudu niin ainakin sillä alalla on töitä.
---
Nyt eletään vuotta 2018. Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Tuolloin aloitin blogin pitämisen yllättävän nopeasta mielijohteesta, vaikka ajatus oli kiehtonut jo pitkään. Olin yrittänyt kahta eri blogia aiemmin, kahdesta eri aiheesta. Siihen nähden tästä tuli yllättävän pitkäikäinen projekti.
Takaisin vuoteen 2018. Asuttiin tyttöystävän kanssa yhdessä. Yleensä maksoin osuuteni ruokakuluista, vuokraa en montaa kertaa maksanut 2016 - 2018. Muistan kun ensimmäisenä koulupäivänä ajattelin, että olen 26 vuotias, 2 vuotta sitten valmistunut 3,5 vuotta kestäneestä opinnoista ja nyt olen aloittamassa toista tutkintoa ilman että olen tehnyt juurikaan töitä välissä. Mietin miten tulen toimeen, kun ne vähätkin työt jää koulun takia tekemättä. Ei ollut voittajafiilis. Tästä syystä alussa kirjoituksissani paistoi epätoivo. Välillä huomaan tämän saman epätoivon kuuluvan ajatuksissani, vaikka nyt elämäntilanne on turvallinen.
Sijoittaminen oli tässä vaiheessa sellaista että luulin tietäväni jostain jotain koska olen lukenut yhden sijoituskirjan. Välillä luulen edelleen tietäväni jotain, onneksi nykyään jo tajuan että oma osaaminen on hyvin rajallista. Kun jokin kuulostaa liian helpolta ollakseen totta, se ei yleensä ole. Sijoittaminen ei ole oikotie onneen. Menestyminen vaatii runsaasti työtä. Ei riitä että roiskii rahoja sinne tänne. Osta ja pidä riittävän pitkällä sijoitushorisontilla ei ole kaikki mitä tarvitaan.
Kirjoitustahdiksi on vakiintunut noin 40 kirjoitusta vuodessa. Alussa huomasin ahdistuvani jos on liian pitkä aika edellisestä julkaisusta ja mitään ei ole suunnitteilla. Yritin välillä rakentaa jonkinlaista draamankaarta kirjoitusten välille, mutta siinä kävi niin että mieli muuttui nopeampaa kun sain kirjoituksia julkaistua. Ensin piti olla 10% käteistä, sitten käteistä ei pitänytkään olla ollenkaan, mutta yrityksiä saa olla maksimissaan 10 paitsi viikon päästä niitä saikin olla niin paljon kuin haluan.
Alkuun blogin pitäminen oli helppoa. Kirjoitti miten sijoitan, miksi sijoitan, Warren Buffet, pitkäjänteisyys, indeksin voittaminen, taloudellinen riippumattomuus jne. Sitte kun nämä kirjoitukset oli käyty läpi niin kirjoitukset jäivät luonnostaan pelkiksi sijoittamiseen liittyviksi. Välillä tekee mieli kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaa, mutta samalla halusin olla jakamatta liikaa ykistyiselämästä. Henkilökohtaisen sisällön sijaan yritin olla mahdollisimman asiantunteva. Tuohon aikaan fanitin kovasti Indereksen analyytikkoja ja itsekin halusin kirjoittaa päteviä analyysejä. Siitä huolimatta uskoin, että kunhan ostaa ja omistaa niin rikastuu varmasti. Ja kun laskee niin ostaa lisää. Julkinen blogi asetti minulle raamit miten pitää sijoittaa, ja se oli yksi syy miksi kieltäydyin muuttamasta sijoitustyyliäni vaikka se ei selvästi toiminut. Tulkitsin Buffetin kuuluisan lainauksen "Our favorite holding period is forever" tuhoisasti väärin. Luulen että ylikompensoin turhautumista kun piti aloittaa uuden alan opettelu täysin nollasta, vaikka koin olevani hyvä fysioterapeutti. Suuri osa identiteetistäni oli rakennettu ammatin varaan.
Vuodet menivät mentaliteetilla, että jos saisin tienattua enemmän, niin sijoitukset tuottaisivat enemmän. Aika olisi kannattanut käyttää asioiden opiskeluun vähän perusteellisemmin sen sijaan että stressasi tulojen puutteesta. Jossain vaiheessa tuntui tyhmältä puhua indeksin voittamisesta, kun vuosi toisen jälkeen tuli hävittyä indeksille. Sitten tuntui tyhmältä puhua taloudellisesta riippumattomuudesta kun tahti ei selvästikään ollut riittävä.
---
Lukijamäärät saavuttivat hyvin nopeasti nykyisen tasonsa. Kuukaudessa blogilla on katseluita 900 - 1 200. Alkuun tekstejä luettiin muutamia kymmeniä, nykyään kirjoitusten lukijamäärät vakiintuneet 100 - 130 välille. Enemmän näkyvyyttä varmasti saisi, jos jaksaisi panostaa enemmän. Lisäpanostus ei innosta: Blogi ei ole ikinä ollut minulle mikään väylä mihinkään. Se on vain blogi.
Tästä ei ole tulossa minulle ammattia, en ole julkaisemassa kirjaa tai aloittamassa omaa rahastoa. Siksipä blogin ainoa kaupallistamisen muoto tulee jatkossakin olemaan yksittäinen adsense mainos. Vihaan kaupallisessa yhteistyössä tehtyjä kirjoituksia. Sen jälkeen täytyy jokaisessa kirjoituksessa miettiä, että voinko luottaa siihen mitä kirjoitetaan vai onko siitä jätetty jotain sanomatta, jotta saadaan jatkossakin yhteistyökumppaneita.
Valehtelisin jos väittäisin, että raha ei motivoi, vaikka sitä tule kun 1,5€ / kk. Tykkään kirjoittaa ja tykkään kun siitä saa jotain korvausta. Vaikka korvaus on nimellin, tuntuu tyhjältä kirjoittaa ilman mahdollisuutta siihen. Muistan googletelleeni paljonko adsense mainoksilla voi tienata. Luvattiin jopa 1 500€ kuukausitienestejä. Tähtäsin toki huomattavasti alemmas, ajattelin että joitain euroja kuukaudessa olisi kiva korvaus. Vähän kuin pullojen vieminen kauppaan, ei sillä rikastu mutta sen verran saa euroja että sen vaivan mielellään näkee.
Luetuin kirjoitukseni on Vuoden 2019 osinkokalenteri. Tuo kirjoitus on luettu 1 770 kertaa. Taikasana taitaa olla osinkokalenteri. En usko että monikaan lukija sai kirjoituksesta sellaisen kalenterin mitä odotti. Hyvä esimerkki hakukoneoptimoinnista. Hauska yhteensattuma kun tuossa kirjoituksessa mainitsin laittaneeni mainoksen blogiin.
Jotkut sanovat että blogit ovat kuoleva media. Ehkä, mutta täälä saan jäsenneltyä tekstin paremmin kuin instagramissa tai tiktokissa. En halua tehdä sisältöä jota en haluasi itse lukea. Ihmisten käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa on huonoa. Itsekin tulee syyllistyttyä asiattomuuksiin turhan usein. Mielenterveyden kannalta blogi on muuta somea parempi vaihtoehto. Täälä ei tule kukaan haukkumaan omia sijoituspäätöksiä, kun en ole sijoittanut teslaan tai bitcoiniin. Vastapainona jää tärkeä vuorovaikutus käymättä, blogin sisällä tulee kuplaannuttua omiin ajatuksiin.
---
Viimeksi pohdin mielekästä kirjoitustahtia tässä kirjoituksessa. Yritin tuossa sanoa, että kirjoittaminen jatkuu niinkuin ennenkin, mutta en aio ottaa siitä liikaa stressiä. Toistan itseäni sanomalla että kirjoittaminen antaa enemmän kuin ottaa, kunhan sille ei anna liikaa valtaa omassa mielessä. Väkisin ei kannata keksiä kirjoitettavaa, mutta typerää olla kirjoittamatta kun sellainen olo tulee.
Eli jatketaan epäsäännöllisen säännöllisellä kirjoittamisella. Kiitos kaikille säännöllisen epäsäännöllisille lukijoille. Erityiskiitos kaikille kommentoijille, se tuo aina mukavan varmistuksen että blogia lukee joku oikea ihminen, eikä vain botit.
Edit. 5.3.2023.
Unohdin kaavakuvan blogin näyttökerroista, oli tarkoitus lisätä se kirjoitukseen. Tämä otettu suoraan bloggerin analyysityökalusta.
Onnea merkkipaalun saavuttamisesta! Kyllähän rahallinen korvaus aina mieltä lämmittää, vaikka summat eivät olekaan suurensuuria. Kyllähän puolellatoista eurolla ostaa jo useamman makaronipussin :)
VastaaPoistaSamaistun myös monin osin tekstiisi. Olen itsekin alanvaihtaja, vaikka alat ovatkin ihan erit. Syy vaihtamiselle on juuri tuo sama, että pakkoyrittäminen ei napostellut, kun palkkatöitä alalla oli tarjolla niin vähän. Nyt onkin lokoisat oltavat kuukausipalkallisena ja turvallinen olo, enkä kyllä oikeastaan haikaile vanhojen hommien perään ollenkaan.
Oletko itse harkinnut vielä hakevasi fysioterapeutin töitä jossain välissä, vai oletko ihan tyytyväinen sairaanhoitajana?
Kiitos! Hetken aikaa oli mainokset pois blogista kun en saanut niitä toimimaan kunnolla. Sen aikaa kirjoittaminen tuntui jotenkin hölmöltä. Niin kuin siitä puuttuisi jotain.
PoistaMiltä alalta sinä olet vaihtanut paremmalle? En usko että alan vaihtaminen olisi ollut niin iso ongelma, jos välissä olisi saanut tehdä töitä. Enkä tosiaan itsekään haikaile vanhoihin hommiin, vaikka sivutoimisena teen mielelläni muutamia asiakkaita vuodessa. Juuri perjantaina oli ensimmäinen asiakastapaaminen moneen kuukauteen, niitä ripottelee nyt itselle sopivaan tahtiin, ja vaikka ei ripottelisikaan niin eipä tuokaan haittaa.
Mitä tulee tuohon fysioterapiaan niin nykyisessä työnkuvassa pystyn käyttämään myös sitä osaamista hyödyksi. Ajattelisin että jos jossain vaiheessa päädyn vaihtamaan alaa, niin seuraavaksi olisin psykiatrinen hoitaja ja vasta sen jälkeen fysioterapeutti. Toistaiseksi olen kyllä, pääosin, viihtynyt nykyisessä työssä eikä tyäpaikan vaihtaminen ole nyt ollut mielessä :) Onneksi hoitoalalla ei ole työpaikoista pulaa.
Olen alunperin kääntäjä, mutta pari vuotta sitten vaihdoin ohjelmointihommiin. Hauskaa hommaa, ja alan tulevaisuudennäkymät ovat aikalailla hohdokkaammat kuin kääntämisen, joten ihan tyytyväinen olen valintaani. Toki satunnaisesti tulee nykyisessäkin työpaikassa käännöshommia vastaan, kun tiedossa on, että talossa on joku, joka tällaiseen kykenee, joten en ole täysin päässyt pakoon menneisyyttäni.
PoistaTuota juuri mietin, että varmaan pystyt jollain lailla nykyisessä työssäsikin hyödyntämään taustaasi. Jos joskus vielä päättäisit yrittää hakea fysioterapeutin työtä, niin varmaan olisi paremmat mahdollisuudet kuin silloin aiemmin, kun työkokemusta oli vähemmän. Hyvä kuitenkin että viihdyt nykyisessä työssäsi, koska onhan se vaihtaminen aina vähän stressaavaa.
Olisiko käännöshommia mahdollista tehdä silloin tällöin sivutoimisena yrittäjänä? Ajattelisin että sellaiselle joustavuudelle on kysyntää. Vaatii tietenkin sen että työ ei ole liian suuri eikä deadline turhan lähellä, jotta sitä jaksaa koodauspäivän jälkeen tehdä :D Minulla tulee sellainen olo, että jos en käytä aiempaa koulutusta yhtään hyödyksi, niin koko 3,5v opiskelu on hukkaan heitettyä aikaa. Se olikin yksi syy miksi hakeuduin nykyiseen työpaikkaan, vaikka onhan tuo koulutus uponnut kustannus enkä saa sitä aikaa takaisin vaikka miten käyttäisin osaamista hyväksi. Jos nyt pitäisi sen verran taitoja yllä että on tulevaisuudessa enemmän valinnanvaraa, sikäli mikäli niille joskus tulee tarvetta.
PoistaOlen monesti reflektoinut niitä muutamia työhaastatteluja, joihin pääsin fysioterapeuttina. Jälkikäteen ajateltuna yritin liikaa painottaa sitä että on osaamista ja halua oppia, kun olisi kannattanut tuoda esiin myös se puoli, että olen hyvä tyyppi ja minun kanssa on mukava tehdä töitä. Vaikutin varmaan hieman ylimieliseltäkin kun tulin työhaastatteluun ilman mitään kokemusta ja yritin samalla tuoda esiin omaa osaamista mahdollisimman paljon. Helppoahan se on jälkikäteen sanoa, mutta kun jokainen työhaastattelu tuntui elämäni tilaisuudelta saada vihdoin jalkaa ovenväliin, niin niihin tuli mentyä sillä asenteella että nyt on pakko!
Tein kyllä käännöshommiakin jonkun aikaa sen jälkeen, kun olin jo aloittanut nykyisessä työpaikassa, mutta jossain välissä iski sellainen fiilis, että ei vaan jaksa. Rahaa tuli ihan tarpeeksi, ja aivot olivat varsinkin alussa työpäivän jälkeen niin muussia, että ei siitä kyllä mitään maailman laadukkainta tekstiä muutenkaan syntynyt. Ja yhtä muussia taitavat olla edelleen, kun ei nappaa edelleenkään ajatus, että tekisi lisää töitä vielä varsinaisen työpäivän jälkeen. Vapaa-ajasta nauttiminen on liian vahvasti prioriteettilistan kärjessä :D
PoistaItse opiskelin kääntäjäksi 5,5 vuotta, mutta en osaa ajatella, että se olisi ollut turhaa, koska se oli kuitenkin oman elämäni hauskinta aikaa, ja mukaan tarttui niin mies kuin liuta kavereita, joiden kanssa pidetään yhteyttä edelleen. Humanistitaustalla myös oli osuutensa, miten ylipäätään päädyin IT-alalle, koska vastoin kaikkia ennakkoluuloja, ne eivät sulje toisiaan pois.
Mutta ymmärrän kyllä tuonkin pointin, että tuntuu että jos omaa hankittua osaamista ei käytä, niin se menee hukkaan. Ja voihan ne opit oikeasti unohtuakin, ja sitten ainakin tuntuu, että hukkaan meni.
Myönnetään että aina kun sähköpostiin kilahtaa viesti yritystoimintaan liittyen niin ensimmäinen ajatus on että "ei jaksa en halua". Sama vika tuon vapaa-ajan suhteen, kun ei ole pakko niin mielummin pidän vapaan illan kun tienaan muutaman ylimääräisen kympin. Vaikkakin 2 - 3h työllä saa melkeinpä 8h palkan, niin silti mukavuudenhalu vie helposti voiton. On kyllä hyvä fiilis toisaalta kun saa asiakastapaamisen vedettyä läpi niin että molemmat ollaan tyytyväisiä (minä ja asiakas). Onneksi asiakkaita ei tule kun 1 - 4 vuodessa. Enempää ei jaksaisi :D
PoistaKiitos mielenkiintoisesta blogi-historiikista. Luin sen mielenkiinnolla, sairaanhoitaja kun olen itsekin. Olen samaa mieltä kanssasi kaupallisessa yhteistyössä tehdyistä kirjoituksista, ne kieltämättä murentavat kirjoittajan uskottavuutta ja olen niiden runsauden vuoksi lopettanut joidenkin blogien seuraamisenkin, vaikka muu sisältö olisi laadukastakin.
VastaaPoistaMutta myös googlen random- mainokset harmittavat ja joka välissä vilkkuvat mainokset ovat saaneet minut "vaihtamaan kanavaa", eli olen niiden vuoksi lopettanut joidenkin blogien seuraamisen. Uskoakseni mainostamisen (=tienaamisen) muotoa, joka ei mahdollisesti myös hätistä lukijoita pois, ei ole olemassa.
Mutta kirjoittaminen on mukavaa ja erityisen mukavaa on blogin kirjoittaminen. Onnea ja menestystä sekä kirjoittamiseen että sijoittamiseen.
Kiitos kommentista. Mukava kuulla että joku kollega on löytänyt blogiini. Sama ongelma ollut itsellä, että muuten olisi ollut mielenkiintoinen blogi mutta liian usein ilmestyvät yltiöpositiiviset yhteistyökirjoitukset saivat lopettamaan lukemisen. Vaikka ne olisivat "aiheita jotka koskettavat blogin lukijoita" niin en kokenut saavani niistä mitään, päin vastoin ärsyynnyin tekstistä. Miksi käyttäisin vähää vapaa-aikaani mainosten lukemiseen. Radiossakin vaihdan kanavaa jos tulee mainoksia :)
PoistaSamaa mieltä myös adsense mainoksista. Ilmeisesti editoidessa otin tekstistä pois pätkän jossa kerroin adsense ongelmista. Jossain vaiheessa joko omasta mokasta tai jokin automaation suurvoitto oli laittanut blogiini automaattiset mainokset kun adsense oli päättänyt "maksimoida tuloni". Huomasin tämän sattumalta kun kävin katsomassa miltä blogi näyttää lukijan silmin, ja joka välissä oli mainoksia. Sivua avatessa vilkkuva mainos joka pitää erikseen sulkea jotta pääsee sivulle, sivupalkissa 2 - 3 mainosta, ennen blogitekstiä mainos, blogitekstin yläpuolella mainos, blogintekstin välissä mainos. En tiedä kuinka pitkään nuo mainosmäärät ehtivät blogissa olemaan ennen kuin ne huomasin, mutta varmasti ehti karkoittaa muutaman lukijan.
Itse en koe sivupalkissa olevan yksittäisen mainoksen häiritsevän lukemista. Sen vuoksi sen siellä pidänkin. Ei tosiaan ole tulojen optimoinnin kautta paras ratkaisu, mutta ei uskoakseni karkota lukijoita.
Onnea ja menestystä myös sinulle. Blogisi vaikutti mielenkiintoiselta. Täytyy tutustua tarkemmin paremmalla ajalla.