Kuukausikatsaus 8/2023

 Kuukausikatsauksen avulla pystyn seuraamaan etenemistäni kohti tavoitetta. Etenemistä tarkastellaan lukujen valossa. Tärkeimpänä lukuna on saadut osingot sekä säästetty summa. Lopussa päiväkirjamaisesti fiiliksiä menneestä kuusta.

Tuloja

2 377,77€

Peruspalkka + palkankorotus joka maksettiin takautuvasti parin kuukauden ajalta.

Kulutus

922,55€

Todella pieni kulutus, kun ottaa huomioon että lomalla tuli elettyä vähän leveämmin. Toki melkeimpä kaikki kulut maksettiinkin yhteiseltä tililtä joka söi puskurin, muttei nosta kulutusta.

Osinkoja.

119,0€
Pienimmät elokuun osingot sitten vuoden 2018.

Säästöön

2 100€

Josta 400€ sijoituslainan lyhennykseen, 100€ käteiseksi ja 100€ treiditilille. Kuun puolessa välissä ylimääräinen  1 500€ sijoitus AT&T:n lisäämiseen.

Salkun tilanne

1.9.2023 salkkuni saldo on 23,7% tavoitteesta.

+2 268€ edellisestä kuukausikatsauksesta.

Käteisen osuus salkusta on 3,3%.

Sijoituslainaa 0€

Sijoituslaina on nollassa mutta treidisaldo on lyhentynyt lainan verran. Treiditilillä on nyt 1 530€ sotakassa joka olisi kiva saada vähintään 2 000€ kokoiseksi jotta pääsen tekemään suoria osakekauppoja. Eipä tässä pitäisi kauaa mennä, kun nyt osingotkin kartuttavat tuota summaa suoraan. Minulla ei nyt enää ole erillistä tiliä Nordnetissä jossa pidän treidikassaa. Hyvä käteiskassa olisi alkuun 4 500€. Tuo summa riittää 2x 2 000€ positioon ja jaa vielä vähän käteistä jos haluan käyttää viputuotteita riskien hajauttamiseen. Varmasti tulee tehtyä tappiollisia kauppojakin, jolloin tuo puskuri on välttämätön jotta on tappionkin jälkeen mahdollista treidata täydellä positiolla.

Yritän nyt loman jälkeen saada viimeiset H1 raportit luettua läpi. Ollut vaikea saada oma pää siihen mielentilaan että niitä pystyisi kahlaamaan ajatuksella läpi. Viimeistään viikonloppuna otan itseäni niskasta kiinni. Eipä niitä paljoa ole jäljellä joten pieni loppukiri tuloskauteen.

Vuosi on vielä rumasti pakkasella, mutta kyllä mieliala on kuun loppua kohonnut yhdessä salkun kanssa. Sen verran käytiin alhaalla että tämän kuun osalta salkku näyttää 0% tuottoa. Tämän tietenkin huomaa jo siitä, että salkku on noussut miltei saman verran kun olen sinne laittanut rahaa.

Kuukausi meni niin lomaillessa etten osaa kirjoittaa paljoakaan pörssistä. Kuukauden päästä on taas enemmän sanottavaa.

Muuta

Elokuu on mukava kuukausi lomailla. Ainoa ongelma on, kun palaa töihin niin aamuisin on jo hämärää ja ilma syksyisen kolea. Tässä tulee vähän kuin kaksi pahaa samaan aikaan: Loma loppuu yhdessä kesän kanssa.

Loma meni lyhyesti sanottuna mukavasti. Sopivasti tekemistä ja vapaata, jotta päiviin tuli riittävästi vaihtelua ja loma tuntui pitkältä. Helsinkiä kauempana ei käyty, eli suurin osa ajasta oltiin kotona. Perinteinen lomaflunssakin iski taas, onneksi kuumetta kesti nyt vain 1 yön verran ja aamulla oli jo poissa. En ollut vuodepotilaana kuin puolikkaan päivän ja tämän jälkeen jaksoi jo käydä kävelylläkin.

Töihin palaaminen oli shokki. Ennen lomaa en ollut tajunnut miten huonoa aivoergonomiaa työssäni on. Jatkuvasti teams kilkattaa ja pitää muistaa tarkistaa monta asiaa päivän aikana. Työpäivät koostuvat  kaikesta pienestä sälästä, että mihinkään ei oikein ehdi keskittyä kunnolla. Tämä on vain pahentunut viimeisen vuoden aikana. Tekisin mielummin yhden ison homman kuin 70 pientä.

Olen yrittänyt opetella keskittymistä. Pyrin jo kotimatkan aikana katkaisemaan ajatuksenjuoksun ja keskittymään vain siihen mitä teen. Olen huomannut että työn vaatima olotila jää helposti päälle. Kun tulen kotiin ja pitäisi tutkia pörssiä niin en pysty keskittymään yli kahta minuuttia putkeen. Tämä on selvästi syy sille miksi olin ennen lomaa niin väsynyt ja ärsyyntynyt: Normaalisti saan kolmessa viikossa yhden lepoviikon tästä ärsyketulvasta, mutta kesä-heinäkuussa oli niin paljon työntekijöitä pois että ei ollut vaihtoehtoja. Ensimmäisenä työpäivänä kädet tärisivät enkä koko päivänä oikein saanut kiinni siitä miten siellä töissä pitäisi olla. Toisena päivänä oli jo helpompaa, mutta ei tähän oikeastaan kannattaisi yrittääkkään tottua.

Olen ollut aktiivinen työpaikan etsimisen suhteen. Näennäisesti työni on kevyttä, mutta pitkässä juoksussa tämä syö liikaa voimavaroja arjesta eikä jatkuva stressi ole terveellistä. Olen yrittänyt miettiä mistä tämä väsymys johtui, viihdyin tuolla kuitenkin suhteellisen hyvin ensimmäiset 1,5 vuotta. Työnkuva on ollut jatkuvassa muutoksessa ja ehkäpä olisi pitänyt sanoa useammin ei.

Olen suorittanut työtä liian rutiinilla enkä mielestäni ole ollet riittävän kiinnostunut panostamaan siihen että teen sen niin hyvin kuin mahdollista. Olen taantunut ammatilliseksi kääpiöksi, teen vain minkä osaan enkä yritäkään tehdä enempää. Tämmöinen näköalattomuus ja urautuminen ei tee hyvää psyykkeelle, ammatilliselle kehitykselle tai urapolulle. Vaikka hoitoalalla ei mitään varsinaista urapolkua olekaan. En halua luovuttaa 32 vuotiaana, kyynistyä ja jäädä pimeään nurkkahuoneeseen odottamaan että eläke tulee.

Vaikka puhun kuin olisin jo lopettanut, niin en ole vielä irtisanoutunut :D Muutamia mielenkiintoisia vaihtoehtoja on tullut ja olen ollut yhteen yhteydessä, mutta kunnes toisin todetaan niin työpaikka pysyy ennallaan. Vakiotyöstä on iso kynnys vaihtaa pois, on ollut luksusta kun tietää että palkka tulee joka kuukausi.