sunnuntai 19. toukokuuta 2019

2557 päivää eläkkeelle(?)

Toukokuu täyttyy nyt kevyistä kirjoituksista, mutta menkööt. Koulun loppuminen, satunnaiset työt ja hyvät ilmat ovat pitäneet niin kiireellisenä, että ei ole ollut aikaa istua koneella viimeistelemässä kirjoituksia. Juhlin tänään syntymäpäivääni, joten otettakoon tavaksi katsoa miten etenen tavoitteeseen nähden.



Täytin tänään 28 vuotta. Se tarkoittaa, että alkuperäisen aikataulun mukaan eläkkeeseen on 2557 päivää. Tämä on myös

  • 7,00 vuotta
  • 84,00 kuukautta
  • 365,29 viikkoa
  • 61 368,00 tuntia
  • 3682080 minuuttia

Tämähän tarkoittaa, että ollakseni aikataulussa tavoitteessani, minun pitää säästää 2 369€ kuukaudessa! Tämä tarkoittaa 77,83€ päivässä. Huh huh! Viimeksi laskin vaadittavia summia tässä kirjoituksessa. Huomaan jääneeni entisestään tavoitteestani, mutta eipä tämä mikään yllätys ollut. Päivän palkkani on muuten noin 83€ nykyisissä hommissa. Mikäli olisin seuraavat 7 vuotta töissä joka päivä, ja säästämällä 94% palkastani, pysyisin helpostikin aikataulussa. Olisin itseasiassa jopa hyvissä ajoin valmis, kun lasketaan korkoa korolle. Noh, eipä tuo ole kovin realistista kuitenkaan. Valmistumisen jälkeen (noin 2 vuotta vielä) palkka toki hiukan nousee, mutta samalla tulee muita kuluja maksettavaksi. 5 v lisäajalla säästösumma on 1 382€ kuukaudessa. Edelleen kohtuuttoman korkea.

Tällä hetkellä olen tienannut tämän vuoden jokaiselle kuukaudelle osinkoja keskimäärin 88,55€. Päiväkohtaisesti tämä tarkoittaa 2,91€. Summat ovat nettosummia. Mukava huomata, että keskimääräiset kuukauden netto-osingot vastaavat jo yhden työpäivän palkkaa. Seuraava tavoite on kahden työpäivän palkka jne.
---
Osittain olen realistina jo luopunut tavoitteesta, ainakin 35v iän tavoiteajasta. Koska olen alalla, jossa töitä on varmasti myös ilman vakituista työpaikkaa riittävästi tarjolla, olen harkinnut seuraavaa: Kun osakesalkku tuottaa mukavasti, niin voin heittäytyä keikkatöiden varaan. Tarkoittaa, että otan työvuoroja vastaan silloin, kun minulle itselleni sopii. Mielipideasia onkin sitten se, että mikä on riittävästi tuottoa? Jos minulla on vapaa aikaa tulevaisuudessa keskiverto suomalaista enemmän, niin en halua että se kuluu eurojen laskemiseen, kun miettii että mitä on varaa tehdä. Tätähän minun vapaa-aikani on ollut melkeimpä koko ikäni. Ja paljonko töitä sitten pitäisi tehdä, jotta ei tarvitse pelätä vuoroista kieltäytymistä? Mikäli tulen toimeen 5 vuorolla kuukaudessa, tiedän että saan sen täytettyä. Mikäli eläminen vaatii 11 työvuoroa, niin sehän tarkottaisi jo 50% työaikaa. Tällöin pitäisi aina kuun alussa ottaa melkeimpä kaikki tarjotut työt vastaan, jotta tiedän varmasti saavani riittävästi rahaa elämiseen. En kokisi tälläistä järjestelyä kovinkaan rentouttavana. Pikemminkin ajatus siitä, että työt on pakko ottaa vastaan, on enemmänkin stressaavaa. Mielummin olisin vakiotöissä täysipäiväisesti.

Jos unohdetaan inflaatio hetkeksi, ja lasketaan rahat nykyarvossa. Kuukausipalkkani on valmistumisen jälkeen jossain 2 300 - 2 600€ tietämillä. Päälle tulee ilta-, yö- ja viikonloppulisät. Jos haluan sairaanhoitajan palkkaa vastaavan elintason, niin osinkotuottoni pitäisi olla 1 300€ kuukaudessa, nettona. Samalla tekisin 50% työaikaa. Tuohon ei riitä edes tavoitesummani vielä. Mielestäni pääomani pitäisi tuottaa keskimäärin 2 000€ / kk nettona, jotta uskaltaisin jättäytyä pois täysipäiväisistä töistä. Tällöin saisin jo parilla työvuorolla kasaan kuukauden palkan. Mikäli rahaa tarvii välillä enemmän, voi töitä ottaa enemmän vastaan. Mikäli tilille alkaa kertyä rahaa, voi vuoroja tehdä vähemmän.

Nyt meni unelmoinnin puolelle, mutta niinkuin lotonkin mainoksessa sanotaan: Uskalla unelmoida.

4 kommenttia:

Varatonsijoittaja kirjoitti...

Luin blogisi läpi nopeasti. En siis lukenut kaikkea niin tarkkaan, mutta jonkunlaisen kuvan sain missä mennään. Yritystoimintaa olisi kiva saada hieman avattua mitä teet sen puolesta ja minkä koulun sait valmiiksi. Työnkuva jäi myös auki. Luin yhdestä postauksestasi samaistuttavan kohdan missä kerroit luulleesi pian kaikkien kadulla tuntevasi sinut ;) Tämä oli itelle myös pelkona, mutta aika naurettava ajatus näin jälkikäteen. Ymmärrän kyllä hyvin mikäli haluat pitää pientä sumuverhoa blogissa yllä missä kaikkea ei paljasta, mutta ehkäpä ne toisivat lukijoille mukavaa lisäinfoa kenen blogia sitä oikein seuraileekaan. Jään seurailemaan tulevia postauksiasi!

Pääomatuloiksi kirjoitti...

Mukava kuulla että päätit jäädä seuraamaan! Kiitos myös palautteesta, nämä ovat opettavaisia.

Olen tosiaan kirjoittanut jo rehellisemmän esittelyn itsestäni, jossa kerroin avoimemmin omista kuvioistani. Julkaisu oli tarkoitettu tasan vuosi ensimmäisen postaukseni "esittely" jälkeen, mutta aloin epäröimään viime hetkillä. Tällä hetkellä julkaisu odottaa parempaa aikaa. Sinne tänne olenkin jo kirjoittanut vihjeitä nykyisestä ammatista. Juuri alkuviikolla kirjoittelin tekstiä jossa ensimmäisen kerran mainitsen sairaanhoitajan suoraan nimeltä (nyt opiskeltava ala). Viime aikoina ei ole ollut tarkoitus salailla mitään, niin kuin alussa tunnistamisen pelossa. Itsekin todennut ajatuksen naurettavana, että kadulla kävelijät tunnistaisivat blogin perusteella. Ei vain ole tullut vastaan tilannetta, johon voisin näitä asioita kirjoittaa.

Mukimies kirjoitti...

Tavoitteesi ja laskelmasi vaikuttavat erinomaisilta, vaikka saattavat tuntua kovilta tavoitteilta.
Mielestäni sinulla ei ole mitään syytä luopua vielä tässä vaiheessa tavoitteestasi saavuttamisesta 35-vuotiaana. Keskiverto työpaikat ovat pullollaan ihmisiä joille säästäminen, sijoittaminen ja aikainen eläköityminen ovat haihattelua ja utopistista unelmointia.

Kuten sanotaan raha tulee rahan luo, eli summat mitkä tuntuvat alussa saavuttamattomilta ovatkin muutaman vuoden jälkeen itsestäänselvyyksiä. Etenkin lainarahan käyttäminen muuttaa mahdollisuuksia kertaluokkia ylöspäin, mutta luonnollisesti velkaan pitää suhtautua nöyrällä asenteella.

Itse aloitin aikaisen eläkkeen tavoittelemisen vasta 35-vuotiaana, määräajan ollessa viisi vuotta. Ehdin säästää ja sijoittaa niin rahastoihin, osakkeisiin kuin asuntoihin reilu kolme vuotta, kunnes 38-vuotiaana jäin lapsen syntymän jälkeen koti-isäksi. Tällä hetkellä uskon vahvasti että tavoitekassa on kasassa kun täytän 40-vuotta. Töihin paluusta en edes halua keskustella, koska mieluummin vietän ainutkertaista elämääni perheen parissa kuin sorvin ääressä. Joidenkin työkavereiden mielestä on ollut hulluutta pihistellä ja kituuttaa vuosia mahdottoman tavoitteen eteen. Minun mielestä on tyhmyyttä uhrata vuosikymmeniä töissä jos muutaman vuoden ponnistelulla voit lunastaa vapauden.

Pääomatuloiksi kirjoitti...

Kiitos motivoivasta kommentista! Huonoina hetkinä juuri tuo on se minkä haluan kuulla. En ole vielä luopunut tavoitteesta, mutta pyrin sitä kohti rennommalla asenteella. Tavoitetta ei helpota joskus lähivuosina nostettava asuntolaina tai tuleva perheenlisäys. Itsekin toivon pystyväni jäämään kotiin lasten kanssa. Toivon, että korkoa korolle siivittää summat huimaan nousuun kun olen lähellä tavoitetta.

Tsemppiä sinullekin tavoitteen saavuttamiseen, ilmeisesti olet jo lähellä.