Muistan jossain videossa Jari Sarasvuon sanoneen, että taloustiede ei ole tiedettä ollenkaan. Monet artikkelit perustuvat johonkin löyhään teoriaan tai malliin, josta luodaan johtopäätelmiä. Toisaalta, ihmisten käyttäytymiselle on mahdotonta löytää vedenpitäviä malleja. Käyttäytymistaloustieteeseen tutustuminen avasi osittain silmiäni. Tiedettä on monenlaista, oma taustani on lääketieteellisissä ja liikuntatieteellisissä artikkeleissa, joten vaatii hieman totuttelua lukea taloustiedettä / psykologiaa.
Teorian mukaan yhteiskunnan rikastuminen ei johda tyytyväisyyden tai onnellisuuden kasvuun, koska ihmiset vertaavat itseään ympäröiviin ihmisiin. Lisääntynyt mainonta on johtanut laskeneeseen tyytyväisyyteen 27:ssä euroopan maassa. Mainonnan vaikutus tyytyväisyyteen on noin 1/4 työttömyyden vaikutuksesta. Oletuksena on, että mainoksille altistuminen stimuloi mielihaluja jotka eivät ole välttämättömiä. [1]
Sirgy ym. 2012 on todennut että mainoksille altistuminen voimistaa materialismia. Materialismin taas on todettu laskevan ihmisten kokemaa tyytyävisyyttä. Tyytyväisyyden lasku johtunee siitä, että materialismiin keskittyminen vie aikaa muilta hyvinvointia lisääviltä tekijöiltä, kuten sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Lisäksi materialistiset ihmiset vertailevat elintasoaan muihin useammin kuin ei-materialistiset ihmiset. TV:n katselu yksinään ei laskenut onnellisuutta, niin kuin aiemman tiedon pohjalta on oletettu. [2]
Kulutus-onnellisuussuhde paranee kun keskitytään kokemuksiin ja ihmissuhteisiin enemmän kuin tavaroiden hankkimiseen. Mitä rikkaampi on, sitä huonompi hinta-hyöty-suhde uudella maallisella omaisuudella on. Tietyn pisteen jälkeen uusi omaisuus ei enää vaikuta onnellisuuteen. [3]
 |
| Kaksi eri teoriaa: Onnellisuus ei enää nouse tietyn pisteen jälkeen (A). Onnellisuus lähtee laskuun tietyn pisteen jälkeen (B). Lähde: Calva S. B. The happiness-consumption ratio: An alternative approach in the quest for happiness. |
 |
| Onnellisuuden suhde bruottokansantuotteeseen. Lähde: Calva S. B. The happiness-consumption ratio: An alternative approach in the quest for happiness |
Onnellisuuden mainitaan olevan yksilöllistä, joka on hyvin monimutkainen kulttuurillinen ilmiö. Joissain kulttuureissa onnellisuutta lisää invidualismi, toisissa taas kollektivismi. [3]
Köyhemmät ihmiset ovat keskimäärin vähemmän onnellisia. Rikkaammissa maissa ihmiset ovat onnellisempia ja rikkauden epätasa-arvoinen jakautuminen ei vaikuta onnellisuuteen. Mitä tärkeämpänä rahaa pitää, sitä vähemmän ihmiset kokevat olevansa onnellisia. Onnellisuus ja hyvinvointi vaikuttaa taloudelliseen tyytyväisyyteen enemmän kuin taloudellinen tyytyväisyys vaikuttaa onnellisuuteen ja hyvinvointiin. [4]
Ihmiset jotka käyttävät rahaa muihin ihmisiin, ovat onnellisempia kuin ihmiset jotka käyttävät rahaa itseensä. Rahan käyttäminen muihin ihmisiin voi olla lahja tai sosiaalinen tilanne. Ihmiset olettivat rahan käyttämisen itseensä kasvattavan onnellisuutta ja että isompi raha tuo enemmän onnellisuutta. Jopa 5$ jonkun toisen hyväksi kasvatti onnellisuutta enemmän kuin 20$ itseen käytettynä. Tutkijat tiedostavat, että elämäntilanne voi vaikuttaa tähän. [5]
Opiskelijoiden velan määrällä ei ollut korrelaatiota koettuun onnellisuuteen tai akateemiseen suorittamiseen. Opiskelijat, joilla oli enemmän velkaa, omasivat myös suuremman toleranssin velalle. [6]
Tämä artikkeli tuli vastaan sattumalta Wikipediasta, jonne eksyin etsiessäni parempaa suomenkielistä termiä "shoppailulle." Artikkelin mukaan shoppailu on terveellistä ikääntyneille, sillä se tarjoaa liikuntaa ja sosiaalista tekemistä. Summaa kaiken edellä esitetyn hienosti. [7]
Konsensus näyttää olevan se, että tietyn tason jälkeen varallisuus ei enää lisää onnellisuutta. Taitaa olla turvallista käyttää vanhaa sanontaa siitä, että raha ei tuo onnea. Tärkeämpää onkin se, miten rahan käyttää. Kaikki vaikuttaa järkeenkäyvältä ja omia ajatuksia tukevalta, vaikkakin materiaalismin negatiivinen vaikutus onnellisuuteen tulikin pienimuotoisena yllätyksenä. Ei sillä, että en olisi huomannut tämän tyyppisiä ajatuksia itsessäni jo aikaisemmin. Jos vertailu muihin, mainokset ja materialismi laskevat onnellisuutta, niin mitähän sosialainen media tekee meille?
Hieno sattuma, että tätä tekstiä kirjoittaessani Omavaraisuushaaste sattui julkaisemaan kesäkuun fiiliksiä minimalistina lomailusta. Suora lainaus: "Kesäkuu meni erittäin nopeasti, mutta samalla tuntui, että tein paljon asioita. Ja siitä huolimatta kulutus jäi näin alhaiseksi – kertoo ehkä jotain siitä, että tavarat eivät tosiaankaan juuri tuo elämään sisältöä, vaan ympäröillä olevat ihmiset ja mielekäs tekeminen tuo." Uskon tämän olen viimeinen silaus katsaukselleni, empiiristä tutkimusta. M.O.T.
Lähteet:
[1] Michel C.; Sovinsky M.; Proto E.; Oswald A., 2019. Advertising as a major source of human dissatisfaction: Cross-national evidence on one million Europeans.
https://voxeu.org/article/advertising-major-source-human-dissatisfaction
[2] Sirgy M.; Gurel-Atay E.; Webb D.; Cicic M.; Husic M.; Ekici A.; Herrmann A.; Hegazy I.; Lee D-J.; Johar S., 2012. Linking Advertising, Materialism, and Life Satisfaction.
https://www.researchgate.net/publication/225324470_Linking_Advertising_Materialism_and_Life_Satisfaction
[3] Caldas S., 2010. The happiness-to-consumption ratio:an alternative approach in the quest for happiness.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0123592310701212
[4] Ed Diener and Eunkook M. Suh, 2000. Culture and Subjective Well-Being.
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.208.4409&rep=rep1&type=pdf
[5] Dunn E.;*, Aknin L.; Norton M., 2008. Spending Money on Others Promotes Happiness. Science Vol. 319, Issue 5870.
https://science.sciencemag.org/content/319/5870/1687.full
[6] Zhang J., Kemp S. 2009. The relationships between sudent debt and motivation, happiness, and academic achievement. New Zealanf Journal on Psychology. No. 38. 2/2019.
[7] Briggs, Helen; 2011. Shopping 'may improve health'. BBC.
https://www.bbc.com/news/health-12990071
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti