Miksi ostonappula oli niin herkässä?

Aloitin tekstin tehtyäni 2 suhteellisen hätäistä ostoa: Ensin 3M ja melkeimpä heti perään Capman. Yritin miettiä syitä näille ostoille. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on tullut vastaava turhautumisen tunne. Ongelmahan ei ole uusi, varsinkin blogin aloittamisen aikaan minulla oli tarve työntää kaikki rahani markkinoille heti kun vaadittava minimisumma on kasassa. Tämä on yksi syy salkun huonolle tuotolle. Kalliiseen hintaan ostaessa ei tuotto voi olla kovin hyvä. Ajoituksella on väliä. Ylihintaan ostaminen oli seurausta huonosta arvonmäärityksestä. Jos niin voi sanoa, koska aloittaessani en paljoa arvonmääritystä tehnyt.

Oikeaa ajoitusta tärkeämpää on hyvien firmojen ostaminen. Minähän olen tankannut yhtiöitä kuten Telia ja AT&T joiden tulos oli tasainen tai laskeva. Eli en tietenkään yritä syyttää pelkästään huonoa ajoitusta salkun huonosta tuotosta. Sitten vielä roikuin näissä yhtiöissä kiinni väkisin koska alusta asti rakensin sijoitusstrategiani osta ja unohda-ajatukselle. Kyllä edelleenkin pyrin myymään niin vähän kuin mahdollista, mutta enää siihen ei ole samanlainen kynnys kuin aiemmin.

Takaisin kirjoituksen aiheeseen, eli miksi minulla oli pitkästä aikaa niin suuri tarve ostaa osakkeita. Mietin osakkeiden ostoa tuon parin viikon ajan miltei jatkuvasti. Lipsuessani takaisin vanhoihin tapoihin, aloin miettimaan ostojen syitä. Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:

1) Minulla ei ollut suunnitelmaa kurssilaskun varalle. Tai oli, mutta se oli pitkähkön nousun aikana jo unohtunut. Laskeviin kursseihin ostaminen on helpompaa kuin nouseviin. Huimankin nousun jälkeen pieni pudotus laskee kynnystä ostaa, koska "buy the dip." Pienessä pudotuksessa iski fomo. Pakko ostaa nyt heti nousee muuten takaisin! Ei noussut vaan laski lisää. Ei olisi kannattanut hätäillä.

Koronaromahduksen jälkeen tein suunnitelman jolla pystyisin välttämään liian hätäiset ostot: Kerään 10% käteistä, joka toimii sotakassana romahduksissa. 10% omasta salkustani tarkoittaa noin 5 000€ käteiskassaa, jonka voisi hyvinkin jakaa 2 - 3 ostoon, joiden välissä voisi olla 2 - 6 viikkoa. Tämä siksi, että jos ensimmäinen osto ei osukkaan lankulle ja kurssit jatkavat tippumista, minulla on vielä käteistä jolla tehdä lisäostoja. Pystyisin kalastelemaan pohjaa hajauttamalla ostot ajallisesti. Tähän päälle vielä 5% sijoituslaina, jonka voisin oikein hyvillä mielin nostaa. Tuossa olisi jo likviditeettiä 15% salkun arvosta joka olisi mukava sotakassa.

Suunnitelmaa laatiessa unohdin yhden tärkeän asian: Osakkeen hinnan tuijottelun sijaan, täytyy katsoa myös laajempaa kuvaa. Eli sitä, kuinka suuri osa salkusta on nyt jo kiinni kyseisessä yhtiössä. Jos ostan ensimmäisellä ostolla täyden position, niin hinnan laskiessa on siltikin kokonaisuutta ajatellen typerää ylipainottaa yhtiötä koska kurssi laskee. Pitäisi luottaa siihen että on osannut haarukoida osakkeelle suhteellisen fiksun hinnan. Sitten hajauttaa ostot ajallisesti niin, ettei tule otettua täyttä positiota heti kun kurssi laskee lähelle oman arvonmäärityksen ylärajaa.

2) Osingot ovat pari vuotta menneet vaakatasossa.

Parhaimmat osinkoni olen saantu 2019. Onhan tässä ollut yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vakava koronakriisi välissä, joten ei liikaa saa takertua siihen. Joka tapauksessa tasaiseen matelevan osinkokäyrän katsominen alkoi provosoimaan. Laskin että nämä ostot lisäävät ensi vuoden osinkojani noin 130€:lla, riippuen valuuttakursseista ja Capmanin osingoista. Se tarkoittaa ~6% lisäystä tämän vuoden osinkotavoitteeseen verrattuna.

Osinkojen matelemiseen vaakasuoraan on monta syytä. Suurin syy on alussa mainittu huono yhtiövalinta. Ostin huonoja yhtiöitä korkealla osinkoprosentilla. Kun osinkoa sitten laskettiin tai lopetettiin kokonaan, menetin suurehkot osingot mutta myös kohtuullisen määrän omasta pääomasta. Nykyinen salkkuni on hitaampi mutta varmempi osinkosalkku. En saa yhtä hurjaa osinkotuottoa, mutta osingon lasku on paljon epätodennäköisempää. Esimerkkinä 3M ja Coca-Cola.

Opiskelijana ei ollut varaa kasvattaa salkkua suurilla summilla, joten uutta pääomaa en lisännyt salkkuun kovin hurjasti vuoden 2020 aikana. Salkun ollessa vielä suhteellisen pieni, ei omalle pääomalleni saatu tuotto vielä kasvata tulevaisuuden tuottoja kovin runsaasti. Vielä jokusen vuoden pääomatulojen kasvu on vahvasti riippuvainen palkkatuloista säästämistäni euroista. Hiljalleen sen merkityksen pitäisi alkaa pienentyä.

3) Totuin ajatukseen että minulla on muutamia tuhansia euroja sijoituslainaa. Kun lainaa oli jäljellä noin 1 800€, se ei enää häirinnyt minua kuten aiemmin. Tässä vaiheessa käteinen alkoi taas poltella taskussa. Tuntui että on ilmaista rahaa käytettävissä.

Ostojen jälkeen laina olikin taas häiritsevällä tasolla. Ehkä häirisevä on väärä sana, mutta reilu 4 000€ sijoituslainaa oli totisesti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Luonnollisesti halusin saada lainan lyhenemään kohtuullisen nopeasti mukavammalle tasolle. Samalla haluan saada mahdollisimman nopeasti tuon käytetyn käteisen takaisin, jotta vihdoin pääsisin 10% käteistavoitteeseen. Tämä olisi mukava perustaso, jota yritän pitää yllä isompaa romahdusta varten.

Olen lukenut että omaan varallisuuteen suhteutettuna sijoituslainaa pitäisi olla paljon, ennen kuin sillä on merkittävää vaikutusta tuottoihin. Tämä on varmasti totta. Käytän kuitenkin velkavipua jatkossakin maltilla. Eli käytän sitä alentamaan prosentuaalista kustannusta toimeksiannoissa. Samalla parannan hieman oman pääomani tuottoa. Marginaalinen parannus, mutta parannus joka tapauksessa.

4) Suorittamisen ja tekemisen tarve.

Olen tehnyt paljon ylitöitä ja huomannut että kotonakaan en oikeen osaa olla tekemättä mitään. En koe olevani erityisen stressaantunut töistä, mutta työ ja kaikki aikataulutettu tekeminen on vienyt niin suuren osan päivästä että suorittaminen jäi päälle. Kun opettaa itsensä siihen että koko ajan pitää olla konkreettista tekemistä, ei pelkkä lukujen pyörittely tai tulevaisuuden peliliikkeiden suunnittelu riitä. Tämä on epäsuora tyyli sanoa, että pää ei kestänyt ja tuli tehtyä epätoivoisia päätöksiä.

Kun tämän pakollisen tekemisen olotilan tunnistin, siitä on suhteellisen helppo oppia pois. Välillä oma ajattelukin tapahtuu "kiireellä." Niin kuin olisi pakko saada yhtiön analyysi valmiiksi nyt heti tai tapahtuu hirveitä. Välillä yritän vain olla, tekemättä mitään. Tylsistyminen on välillä hyväksi. Se kertoo että aivot ovat saaneet levätä ja kaipaavat taas jotain stimuloivaa tekemistä. Kiire on usein ajatustapa joka jää päälle, vaikka ei olisi mikään kiire mihinkään.

---

Tämä teksti nyt kuitenkin sillä tausta-ajatuksella etten usko kummankaan oston olleen erityisen huono sijoituspäätös. Ainekset surkeisiin sijoituspäätöksiin kuitenkin oli olemassa. Miltei maanisessa tilassa osakkeita tuijotellessani olisi ollut aineksia isompaankin katastrofiin. Nyt järki voitti ja sanoi että vedähän jarrua.

Kirjoitin tämän tekstin heti viimeisen ostoni jälkeen. Nyt kuukautta myöhemmin sitä sai pehmentää ja paljon. Soimasin itseäni paljon näistä ostoista. Siksi, ettei pää toiminut niin kuin kuvittelin sen nykyään jo toimivan. Hermoilin ja hätäilin. Kun katsoo salkkuni käteiskäyrää, niin taisin olla liian rankka itselleni. Alla olevassa kuvassa nuoli kohdassa, jonka vuoksi ruoskin itseäni. Kovin suurta virhettä ei ole päässyt tapahtumaan.

Näillä ajatuksilla eteenpäin.