sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Kuukausikatsaus 4/22

Kuukausikatsauksen avulla pystyn seuraamaan etenemistäni kohti tavoitetta. Etenemistä tarkastellaan lukujen valossa. Tärkeimpänä lukuna on saadut osingot sekä säästetty summa. Lopussa päiväkirjamaisesti fiiliksiä menneestä kuusta.




Tuloja
1 870,67€
Peruspalkka, ei lisiä, ei ylitöitä tai keikkatöitä. Mitään ylimääräistä en ole jaksanut tehdä moneen kuukauteen. Viikolla arkipäivät niin kiireisiä että olen halunnut pitää viikonloput vapaana kaikesta. Katsotaan kauanko jaksan katsellä tätä peruspalkkaa. Mitä enemmän tekee töitä, sitä enemmän tienaa, sitä enemmän voi sijoittaa ja sitä vähemmän tarvitsee tehdä töitä tulevaisuudessa.

Kulutus
988,86€
Odotin jo hyvää noin 700 - 800€ kuukautta, mutta sieltähän pamahti veroja maksettavaksi ja ne nostivat kulutusta. Olisiko toukokuu sitten pitkästä aikaa vähän parempi kuukausi? Alle 900€ kulut niin olen tyytyväinen.

Osinkoja.
857,3€
Vau! Suurimmat osingot maksoivat Nordea, Fortum, TietoEVRY ja Telia. Loput olivat hiluja. Näillä lyhensin sijoituslainaa, ja nopeastihan se lyhentyykin tätä vauhtia.

Säästöön
450€
300€ lainan lyhentämiseen, 50€ käteiseksi ja 2 x 50€ Nordean OST:lle ja AOT:lle. En tiedä olenko maininnut tätä aiemmin, mutta puskurirahastossani on 4 000€ ja toistaiseksi en aio sinne laittaa enempää rahaa. Senpä takia olen saanut kivoja summia sijoitettavaksi vaikka en ylitöitä olekkaan tehnyt.

Salkun tilanne
30.4.2022 salkkuni saldo on 23,5% tavoitteesta.
+1 881€ edellisestä kuukausikatsauksesta.
Käteisen osuus salkusta on 0,3%.
Sijoituslainaa -2 012,521€

Taloudessa näyttää olevan vaikeat näkymät. Inflaatio on korkealla, toimitusketjuissa on ongelmia. Poliittiset riskit kasvaneet kun näyttää että itä vs. länsi vastakkainasettelu on kärjistynyt Ukrainan sodan myötä.

Inflaatiohan on ollut aina. Sen ajan kun minä olen taloutta seurannut se on kuitenkin ollut käytännössä aivan mitätön. Eli ehkäpä nyt vain palataan normaaliin? Maailmantalous on muuttunut globalisaation myötä, joten uskon että nykyinen tilanne on silti erityinen. Varmasti nytkin on parasta keskittyä hyviin yrityksiin, ei makrotalouteen.

Jotkin yhtiöt näyttävät ostohintaisilta. Mainitaan nyt vaikka Kesko ja Kone. Molemmat sopisivat OST:lle kun olen etsinyt UPM:lle kaveria. Yritän pysyä suunnitelmassani, eli maksan lainan ja kasvatan käteistä. Vaikka eihän 200€ vuodessa osto-ohjelma ole kuin pieni hidaste käteisen kasvattamiselle, eli voin kyllä aloittaa osto-ohjelman jos haluan.

Mielenkiintoinen havainto: Olen katsellut monia yrityksiä ostomielessä. Eivät ne silloin vaikuttaneet järjettömän kalliilta. Netflix on yksi näistä. En ikinä ostanut, monestakin syystä. Mutta aina välillä kävi ajatus mielessä, että pitäisi kuitenkin ostaa. Sitten kun kurssi näyttää tältä:  
Niin jälkikäteen on täysin selvää että 700$ hinnassa on paljon ilmaa ja liian kovia tulevaisuuden odotuksia. Jos on päättänyt ostaa yhtiötä, minkä tahansa valuaation pystyy kyllä itselleen perustelemaan. Pitäisi oppia pysyvästi irti tästä ajatusvinoumasta. Ensin päätän ostaa yhtiön ja sitten teen arvonmäärityksen niin että oikeutan nykyisen arvostuksen. Yksi asia minkä olen huomannut: Arvonmääritystä ei saa tehdä kiireellä. Siihen pitää varata aikaa ja mielentilan pitää olla oikea: Rauhallinen ja analyyttinen.

Odotan kovasti, että saan treidauskassan kasaan. En tiedä missä vaiheessa sitä pitäisi alkaa kasvattamaan. Olen katsonut markkinoita sillä silmällä, että osaisinko tarttua hyvään tilaisuuteen jos sellaisen näen. Usein olen ollut oikeassa tehdessäni "mielikuvatreidejä." Oikealla rahalla tilanne on tietenkin eri kun psyyke vaikuttaa päätöksentekoon. Ongelma tulee jo siitä, kun tilillä on treidausrahaa, niin tiedän että minun on vaikea olla treidaamatta. Päässä on jatkuvasti ajatus, että jos en käy kauppaa, kannattaisi pitää rahat säästötilillä josta saa edes jotain korkoa.

Katsotaan miten tämän kanssa käy, on täysin mahdollista että aloitan, häviän ja lopetan taas kuukauden sisällä. 

Muuta
Odotan viikonloppuja. Onpa kivaa kun saa tehdä mitä haluaa. Sitten lauantaina klo 12 mennessä olen kyllästynyt ja mietin että voisi mennä vaikka töihin. Olen kokeillut sellaista, että siirrän kuntoilua viikolta viikonlopulle jotta arki-illat eivät olisi niin kiireisiä. Tämä ei kuitenkaan ollut hyvä ratkaisu. Viikonloppu-aamut tuntuivat puolestaan niin kiireisiltä. Piti saada syötyä ja lähdettyä salille jotta saan treenin tehtyä.

Töissä olen viihtynyt oikein hyvin viimeiset viikot. Välillä kiire, välillä turhauttaa, mutta olen päässyt kehittymään ammatillisesti. Kehittyminen pitää mielen virkeänä. En tiedä miksi osalla työkavereistä on niin pakottava tarve päästä tuolta pois. Ymmärrän kyllä että hoito-alalla ei ammatillinen kehittyminen yleensä näy palkassa, eikä johda juuri muuhun kuin lisääntyneeseen vastuuseen. Ja kehittymisessäkin tulevat rajat vastaaan nopeasti, koska työnkuva on niin rajattu.

Luulen että minulla on kollegoita rauhallisempi mieli, koska näen että työ on keino saada rahaa sijoittamiseen. Sijoittajana pystyn kehittymään loputtomasti. Sijoittaminen sitten taas on väylä parempiin tuloihin ja vapaampaan elämään. Ne jotka eivät sijoita, näkevät työn ainoana väylänä parempiin tuloihin. Koska työssä tulee rajat vastaan hyvinkin nopeasti, mitä nopeammin sieltä pääsee pois, sitä nopeammin oma tilanne paranee.

Kuukausi oli muuten hyvä, mutta loppukuusta iski pyörävarkaus. Ei minulle vaan avopuolisolle. Pistää vihaksi. Siinä menee turvallisuuden tunne. Kohta ei uskalla kulkea pyörällä mihinkään jos sitä ei saa työpäivän ajaksi sisälle. Kun tietää ettei poliisi puutu pyörövarkauksiin, jollei satu saamaan varasta kiinni rysänpäältä, niin horjuu usko kansalaisen oikeusturvaan. Miksi minä käyn töissä? Voisin itsekin vaan varastaa kaiken mitä tarvitsen.

Ei kommentteja: