Mikä on kun ei taidot riitä?

Mikä on kun ei taidot riitä?
Mikä on kun ei onnistu?
Onko niin ettei niittää voi sieltä
Mihin koskaan ei kylvetty.

Tämä kirjoitus on tarina siitä, kun turhauduin tietokonepeliin. Yrityksestä huolimatta läpipeluu ei onnistunut. Mistä se sitten johtuu ja voiko siitä johtaa aasinsillan sijoittamiseen? Ainakin yritän.

Peli ei ollut niin hyvä kun odotin, joten alkuinnostuksen jälkeen aloin kyllästymään. Koska tiesin tarinan olevan jo pitkällä, halusin pelata pelin läpi siitä huolimatta. Pääsin loppuvastustajaan asti, jota yritinkin ensin noin tunnin ajan. Pidin tauon ja yritin myöhemmin uudestaan tunnin verran. Katselin youtubesta ohjeita ja vinkkejä, enkä siitä huolimatta onnistunut. En päässyt edes lähelle. Sitten katsoin youtubesta kun joku pelaa saman vastuksen silmät sidottuna. Mitä minä teen väärin? Opiskelin loppuvastuksen liikkeet ja pärjäsinkin useamman yrityksen myötä aina paremmin mutta en ikinä ollut lähellä lopullista voittoa. Harjoitus tekee mestarin, en epäile ettenkö yrittämällä ja yrittämällä olisi lopulta onnistunut. Mielenkiintoni loppui kesken enkä enää nauti pelaamisesta joten peli sai lähteä.

Tähän prkleen videopeliin kulminoitui asia jota olen aiemminkin miettinyt: Miksi jotkut läpäisevät pelit vaikeimmalla vaikeusasteella, samalla kun toiset eivät pääse läpi edes helpoimmalla? Pelissä on vastustaja joka vaatii tietynlaista rytmiä: Ajoitus, strategia, logiikka. Kun pelaaja on oppinut oikean tavan pelata, peli päästään läpi. Turhautumisen ja muutaman päivän itsereflektion jälkeen aloin pohtimaan mistä tämä epäonnistuminen johtui. Suurimman osan peliajasta keskityin siihen miten voin juosta pelin läpi mahdollisimman nopeasti. Tämä taktiikka toimi perusvihollisissa, mutta loppuvastuksen kohdalla hahmollani ei ollutkaan tarvittavia taitoja selvitä siitä.

Tästä ajatuksesta johdin salkkuanalyysin lopussa olevan kappaleen, että sijoitusuran alussa ja lopussa tarvitaan erilainen salkku. Alussa pyritään kasvattamaan pääomaa, lopussa pyritään nostamaan salkusta mahdollisimman paljon rahaa menettämättä arvoa. Sijoituksen onnistumisen mittarina olen alusta alkaen käyttänyt osinkoja. Seuraan väärää asiaa, kun seuraan saatuja osinkoja mutta samalla harmittelen kun salkun kokonaistuotto ei ole riittävän hyvä.

James Clear mainitsi asiasta kirjassa Atomic Habit. Alla oma suomennokseni:

Keskitymme tekemään pitkiä työpäiviä sen sijaan että yrittäisimme saada tehokkaasti töitä tehdyksi. Haluamme saada 10 000 askelta sen sijaan että haluaisimme olla terveita. Opettelemme pärjäämään hyvin kokeissa, sen sijaan että kannustaisimme oppimaan, olemaan utelias ja ajattelemaan kriittisesti. Parannamme sitä, mitä mittaamme. Kun mittaamme väärää asiaa, opimme väärää käyttäytymistä.

Tälle on termi: Goodhartin laki. Mittari menettää merkityksensä, kun siitä tulee tavoite. Erityisesti jos mittaria ei ole tavoitteen kannalta harkittu ja optimaalinen, siitä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä. Olen hyvä keräämään dataa siitä mitä teen. Olen myös hyvä tekemään samaa asiaa riittävän pitkään, kun uskon sen toimivan. Mutta olen huono käyttämään dataa hyödyksi ja kehittämään prosesseja sen mukaan. Datan analysoimisen pitäisi olla yhtä automaattinen prosessi kun datan kerääminen. Ei ole järkeä pitää tilastoja pelkästään tilastojen pitämisen ilosta. Pahimmillaan se ohjaa huomion väärään asiaan.

---

Eri tietokonepelit vaativat erilaista ajattelua, rytmiä ja tapaa toimia. Joissain peleissä pitää hallita luonnonvaroja ja käyttää vähät resurssit tehokkaasti. Toisissa pitää luoda mahdollisimman tehokas logistiikkaketju jonka turvin saadaan oikeat resurssit oikeaan paikkaan. Joissain pitää olla aggressiivinen ja liikkua nopeasti, toisissa pitää edetä analyyttisesti ja harkiten.

Eikä erilainen ajattelutapa rajoitu vain tietokonepeleihin. Esimerkiksi Shakki. Oppiessani shakin peluun, mietin siirtoja 1 vuoro kerrallaan. Aloin pärjäämään paremmin kun tajusin miettiä omia liikkeitä 2 - 3 vuoroa etukäteen ja arvioin myös miten vastustaja saattaa niihin reagoida. Monopolissa pyritään hallitsemaan omaa varallisuutta. Samalla täytyy edetä mahdollisimman nopeasti jotta kilpailijat eivät pääse epäedulliseen asemaan joka sitten kostautuu rikkoutuneina ihmissuhteina pelin loppupuolella.

Ajattelen että myös sijoittamisessa tarvitaan tietynlaista tapaa ajatella ja toimia. Oikeanlaista strategiaa, if you will. Toisin kun peleissä, oikea toimintatapa ei ole kiveen hakattu. Välillä pitää olla nopea ja aggressiivinen. Välillä pitää edetä varovaisesti ja analyyttisesti. Sijoittamisessa, erityisesti jos tarkoitetaan myös treidaamista, olen kuullut monen saaneen kadehdittavia voittoja nopeasti mutta usein satumaiset tuotot saadaan korkealla riskillä. Trader Dante tiiviistää asian vanhassa Twitter ketjussaan:

Treidaamalla yritän oppia erilaisen ajattelutavan sijoittamiseen. Toivon lampun syttyvän kuten shakissa kun tajusin miettiä useamman siirron eteenpäin. En ole liian passiivinen enkä liian aktiivinen. Toisesta päästä hieman defensiivinen ja toisesta riittävän aggressiivinen. Tokihan oma tyyli pelata tätä peliä tulee sopia omaan temperamenttiini. Haluan pitää salkun kokonaisuutena riittävän vähäriskisenä mutta tuottopotentiaalia omaavana. Sellaisena että voin nukkua yöni rauhassa.

---

Ajattelen oppineeni kaksi asiaa jotka eivät ole tehneet hyvää kokonaistuotolle:

1) Opetin itseni siihen että osakkeen myyminen on AINA väärin. "Kuolleiden salkut tuottivat eläviä paremmin" ja vastaavia iskulauseita liikkui sharevillessä paljon tuohon aikaan. Buffet sanoi "Our favorite holding period is forever." Minähän tulkitsin asian niin että aina kun myyt, teet virheen. Nyt ajattelen että "osta ja unohda" sekä liiallisen aktiivisuuden väliin mahtuu paljon välimuotoja jotka ovat ääripäitä parempia.

2) Korot olivat niin pitkään niin matalalla, että käteistä ei kannattanut pitää ollenkaan koska lyhyistä koroista ei tienannut mitään. There is no alternative eli TINA aikakausi, kun osakkeille ei ollut vaihtoehtoja. En ole oppinut ajattelemaan käteistä varteenotettavana vaihtoehtona osakepositiolle. Keräsin käteistä jotta sain riittävän kassan osakeostoon välityspalkkioon verrattuna. Raha ei pysynyt tilillä, käytin paljon tahdonvoimaa etten ostanut melkeimpä mitä tahansa osaketta heti kun sain 1 000€ kasaan. Nyt yritän oppia sellaiseen ajatteluun että raha on oikea positio jonka avulla pystyt käyttämään hinnoitteluvirheet hyödyksi. Rahaa saa olla. Se parantaa salkun riskikorjattua tuottoa!

Minusta nämä ovat vinoutuneita ajatuksia joiden vuoksi olen pelannut tätä peliä väärin. Eli vääränlaisella strategialla. Yritän opetella pelaamaan hieman eri tavalla.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän salkun kokonaistuottoon kuin saatuihin osinkoihin. Kirjoitan kyllä edelleen vain osingoista, kokonaistuoton raportoin vain vuosikirjoituksen yhteydessä. Osinkoja seuraan kuukausitasolla. Ehkä pitäisi keksiä keino tuoda ajattelun muutos näkyväksi myös blogin puolelle.

Nämä peliliikkeet olen tehnyt asian eteen:

-Myin Annaly Capital Managementin pois.

-Nostin indeksien osuutta salkussa.

-Visa on noussut salkkuni toiseksi suurimmaksi omistukseksi.

-Siirsin Capmanit osakesäästötilille.

Nämä ovat tehtävälistalla:
-Treidaamisesta pitäisi saada voitollista. Treidaamalla voin kantaa riskiä silloin kun koen siihen hyvän tilaisuuden ja tyytyä lyhyen koron tuottoon silloin kun riskin ottaminen ei vaikuta hyvältä ajatukselta. Eli pystyn olemaan aggressiivisempi lisäämättä salkun kokonaisriskiä paljoa.

-Harkitsen myyväni 3M:stä irronneen Solventumin sekä H&R:stä irronneen Primaris REIT:n pois. Saan hieman selkeytettyä salkkuni sekametelisoppaa. En siksi että olisivat huonoja yrityksiä, vaan siksi että monet alle 2% rivit saavat salkun rönsyilemään liiaksi. Tällöin huomio jakautuu laajalle ja yrityksen seuraaminen jää pinnalliseksi.

Yritän luoda tästä oman Super Mario-efektin. Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä, kaikkien ei tarvitse osua napakymppiin mutta huonoista pitää oppia. Ajatuksen pitää olla pitkässä pelissä ja lopullisessa määränpäässä.