Malttamattomuus tekee meistä huonoja sijoittajia, osa 1.

Mainitsin 6/24 kuukausikatsauksen yhteydessä sarjakuvasta, jonka ostin google playstä. Tuosta 2,01€ ostoksesta tuli merkityksellinen pääni sisällä. Olen miltei vuoden ajan harrastanut itseni kiusaamista ostamalla sarjakuvia ärsyttävän hitaalla tahdilla. Pitkästä aikaa löysin myös energiaa tehdä pienimuotoista kirjallisuuskatsausta aiheesta. Siispä sukelletaan muutamaan psykologisen artikkelin herättämään ajatukseen. Tekstistä tuli sen verran pitkä, että se piti jakaa kahteen osaan.

Nuoruudessani sarjoja katsottiin televisiosta. Tv:n ääressä piti olla silloin kun sarja alkaa, jos ei halunnut missata sitä. Välissä tuli mainoskatkoja, jolloin ehti hakea lisää iltapalaa tai käydä wc:ssä tai sitten vain tylsistyä tv:n ääressä. Suoratoistopalveluiden myötä enää ei tarvitse miettiä mitä tekisi perjantai-iltana. Valitsee vain katsottavan sarjan. Tämä on johtanut siihen, että kaikki illat ja viikonloput ovat samanlaisia. Nuorena suunnittelin leffaillan, kun tv:stä tuli joku katsottava elokuva. Muina iltoina ei istuttu tv:n ääressä.

Sarjan jaksojen välissä piti odottaa viikko. Muistan kun House tai Walking Dead päättyi cliffhangeriin ja ajatus siitä, että pitää odottaa viikko ennen seuraavaa jaksoa tuntui sietämättömältä. Olen vuosia elänyt näin: Maanantaiaamuna klo 5:40 kun herätyskello soi, lasken montako tuntia viikonloppuun, joka alkaa perjantaina klo 16. Siihen on 106 tuntia, joka viikko. Odotan viikonloppua koko viikon. Kun odotti tiistaita, että pääsee katsomaan seuraavan jakson Walking Deadiä, viikko tuntui lyhyemmältä ja sunnuntai-ilta ei tuntunut yhtä pahalta.

Mielestäni on paljon terveellisempää jäädä haluamaan lisää. Kun voi katsoa mitä haluaa, milloin haluaa. Se on passivoivaa. Fyysisen passiivisuuden lisäksi se on psyykkisesti passivoivaa, joka on vielä vaarallisempaa! Kun oppii elämään niin, että saa kaiken mitä haluaa heti, on vaikea nähdä vaivaa ja tehdä töitä jonkin asian eteen.

Ostamalla sarjakuvia kerran kuukaudessa, on johtanut kahteen asiaan:

1) Tarinan jättäminen kesken harmittaa. Seurauksena odotan, että tulee aika lukea seuraava sarjakuva. Edeltävällä viikolla alan jo tuntemaan mielihyvää, kun mietin mitä seuraavaksi tapahtuu. Elämä ei pyöri loputtomassa arki-viikonloppu-arki-viikonloppu syklissä.

2) Sarjakuva on palkinto siitä, että olen tehnyt töitä tavoitteideni eteen. Kun saan viimeisen ruudun luettua, haluan varmistaa, että olen ansainnut seuraavan sarjakuvatuokion, kun sen aika tulee. Se rytmittää arkea, antaa toisinaan aivoille luvan myös levätä. Ja motivoi tekemään töitä, kun on töiden aika.

Välillä tekee mieli ostaa heti seuraava numero. Joudun taistelemaan tätä kiusausta vastaan. Alkuun se on vaikeaa, parin päivän päästä kiusaus tulee vain, jos sitä tietoisesti ajattelee. Minua on aina viehättänyt itsekontrolli ja viivästetty nautinto.

Ihmisillä on itsekontrollin jollain perustasolla. Hetkellinen tunnetila voi heilauttaa viisarin suuntaan tai toiseen, mutta perustaso pysyy suhteellisen muuttumattomana. Ihmiset, joilla on alhaisempi itsekontrollin taso, kärsivät yleensä impulsiivisuudesta päätöksenteon suhteen. Tämä korostuu, kun olemme psyykkisesti kuormittuneita. Itsekontrollin puuttuessa valitsemme välittömän palkinnon sen sijaan että ottaisimme suuremman palkinnon myöhemmin. [1]

Yksinkertainen esimerkki tästä on suklaapatukka nyt vai kesäkunto kuuden kuukauden päästä. Rahan suhteen kyse on siitä, saako vähän kivaa nyt heti, vai enemmän kivaa myöhemmin. Alhaisen itsekontrollin ihminen ottaa mieluummin vähän rahaa nyt heti, kun enemmän rahaa myöhemmin. Olen tietenkin ajatellut olevani korkeamman itsekontrollin ihminen, koska säästäminen on minulle luonnollista. Mutta onko näin?

Epäilen tätä kahdesta syystä:

1) Teenkö fiksuja ja harkittuja päätöksiä, joilla diskonttaan rahan nykyarvoa tulevaisuuteen vai onko minulla jokin alitajunnassa vaikuttava kokemus, minkä takia haen turvallisuuden tunnetta siitä, että tilillä on riittävästi rahaa pahan päivän varalle. Jos pyrin välttämään ahdistusta, jonka tilin tyhjeneminen saa aikaan, niin kyse ei ole itsekontrollista vaan halusta välttää epämiellyttävä tunne. En tiedä mikä tämä kokemus voisi olla, mutta muistan jo pienenä, että säästöpossuun säästetty raha toi turvallisuuden tunteen.

2) Sijoittamisessa minua viehättää kaikkein eniten osingot. Minun on helpompi ostaa osaketta A 7% osingolla, kuin osaketta B 2% osingolla, vaikka jälkimmäinen kasvaisi 12% vuodessa ja ensimmäinen ei ollenkaan. Osingoissa on lopulta kyse siitä, että saan rahaa nopeasti, sen sijaan että joudun odottamaan useita vuosia ennen kuin saan rahaa. Jos sijoitushorisontti on riittävän pitkä, saan todennäköisesti enemmän osinkoja suhteessa sijoitettuun pääomaan, kun valitsen osingon kasvattajia. Ongelma on, että ne osingot tulevat vasta joskus.

Jaksoin odottaa 3kk ennen kuin pääsin ostamaan Qualcomia, vaikka ostopäätös oli jo tehtynä. 3kk on todella lyhyt aika osakesijoittamisessa, mutta muutaman kerran nostin ostotoimeksiannon hintaa. Toimeksiannon asettaminen jäi hiiren klikkausta vaille. Olen tyytyväinen harkintani pitämisestä. Lopulta hinta laski siihen 170$ tuntumaan, jonka ajattelin olevan käypä arvo, eli jos olisi ollut vielä enemmän malttia, olisin saanut huomattavasti halvemmalla. Tätä taitoa pitäisi tietoisesti harjoittaa.

Treidaamisessa maltti korostuu. Silloin kun on huono päivä ja tunnen olevani levoton jo valmiiksi, on parempi pysyä poissa koneelta. Päätösten tekeminen huonossa mielentilassa johtaa usein huonoihin päätöksiin. Huomaan usein odottavani onnistuneen treidin aiheuttamaa mielihyvän tunnetta. Joskus koen tarvetta tehdä kauppaa vain siksi että teen jotain.

Tekstin alkuosa meni hieman otsikon vierestä. Alkuperäinen otsikkoni oli "Yltäkylläisyys tekee meistä huonoja sijoittajia". Otsikko oli liian kaukaa haettu artikkelinostoihin verrattuna, joten muutin otsikkoa. Ajatukseni kuitenkin pysyy ennallaan: Yltäkylläisyys tekee meistä malttamattomia. Malttamattomuus tekee meistä huonoja sijoittajia. Toisessa osassa  pohdiskelen säästämistä, elämänlaatua ja tavoitteiden asettamista.  

1. Yuan Guan; Hiamei, He. The effect of state self-control on the intertemporal decisions made by individuals with high and low trait self-control. Plos One April 3, 2018. Lähde.