Kuvittelin pitkään olevani immuuni sille ilmiölle, että menot nousevat samassa tahdissa kuin tulot. Viisi vuotta sitten minun oli paljon helpompi tehdä säästöpäätöksiä päivittäisessä elämässä. Nyt olen huomannut, etten mieti ollenkaan alle 10€ ostoksia. Yksi kaunis helteinen kesäpäivä olin polkemassa töistä kotiin. Koska 11km työmatka ei tuntunut riittävältä, tein 4km kiertolenkin läheisen Citymarketin kautta. Teki mieli ostaa kylmää juotavaa, jäätelöä ja välipalaleivos. Aiemmin olisin polkenut kotiin, juonut hanavettä ja syönyt banaanin.
Construal Level Theory (CLT) on teoria, jonka mukaan etäisyys tiettyyn asiaan vaikuttaa ihmisten päätöksentekoon. Teorian ydinajatus on, että mitä kauempana jokin asia on, sitä abstraktimmin siitä ajatellaan, ja mitä lähempänä se on, sitä konkreettisemmin siitä ajatellaan. Lähde: Wikipedia. Etäisyys voi olla ajallista (10v päästä) tai vaikka maantieteellistä (sitten kun muuta espanjaan asumaan.) Abstraktin tason ajattelun on huomattu olevan yhteydessä korkeampaan säästöasteeseen [1].
Muuttamalla ajattelua abstraktille tasolle päätöksentekohetkellä (ostaako vai säästääkö), voi ehkä helpottaa säästämispäätöksen tekoa. Kannattaa miettiä miksi haluaa säästää, sen sijaan että pohtii vaikka konkreettisia summia, miten paljon haluaa säästää. Tämä on abstraktimpi, etäisempi käsite kun konkreettinen miten, ja se loi ainakin hypoteettisessa tilanteessa suurempia säästöasteita. Keskity metsään, älä puihin. [1]
 |
| Kuva artikkelista #1 |
Työttömänä pyörittelin jatkuvasti päässäni sitä, miksi säästään ja sijoitan. Kuukausittaisen tilipussin vakiinnuttua aloin miettimään kuinka paljon säästän kuukaudessa. Ajatus muuttui konkreettisemmaksi. Toki säästäminenkin on paljon helpompaa, kun on oikeasti tiukkaa. Muutaman euron ostokset siellä täällä eivät edes näy kuukausittaisessa säästösummassa. Jollain aikajänteellä kuitenkin siirrän kaiken ylimääräisen käyttötililtä pörssiin. Onko muutaman kympin säästö sitten merkityksellinen, kun salkku on kirjoitushetkellä reilu 80k. Varmaan mielipidekysymys. Jos rahastojen pienet erot hallinnointipalkkioissa näkyvät suurena erona lopputuotoissa vuosien päästä, myös ylimääräinen sijoitettu kymppi siellä ja toinen täällä voi näkyä selvästi isompana salkkuna vuosien päästä.
Kaikesta en halua luopua 10€ takia. Istuessani Citymarketin pihalla syömässä välipalaani, mietin mikä johti siihen, että en polkenut suoraan kotiin vaan näin jopa ylimääräisen lenkin verran vaivaa saadakseni välipalan kaupasta. Järkyttävän hyvä fiilis, se oli se syy. Halusin nauttia hienosta ilmasta ja kesän tuomasta vapaudentunteesta sen sijaan että mene kotiin ja jään sisälle.
Teen myös ostoksia, joita en voi perustella hyvällä fiiliksellä eikä se ole nostanut elämänlaatuani mitenkään. Olen ostanut Steamin alennuskampanjassa pelejä pelattavaksi ”sitten joskus kun ehtii”. Moni peli on kokonaan pelaamatta, kun ei ole huvittanut. Ensi kerralla, kun tekee mieli ostaa uusi peli vain koska se on -70% alennuksessa, yritän ohjata ajatukseni abstraktille ”miksi säästän” tasolle. Elämänlaadusta en halua tinkiä, mutta kun huomaan ostavani jotain vain ostamisen tuoman mielihyvän vuoksi, se on räikeästi ristiriidassa tavoitteeni kanssa.
Ihmiset, joilla on pitkän tähtäimen tavoite, tekevät sen eteen enemmän töitä. Mitä spesifimpi tavoite on, sitä paremmin se toimii motivaattorina nähdä vaivaa sen eteen juuri nyt. Mitä enemmän kokee, että oman tavoitteen saavuttamiseen voi vaikuttaa, sitä paremmin se motivoi. Esimerkiksi koulumenestyksessä pitkän aikavälin tavoite (valmistuminen hyvin arvosanoin) oli ennustettavampi mittari kuin työelämässä etenemisessä (ylennyksen ja palkakorotuksen saaminen). Oletettavasti siksi että ihmiset eivät koe voivansa vaikuttaa työelämässä etenemiseen yhtä paljon kuin opiskelussa arvosanoihin ja valmistumiseen. Yksinkertaisesti sanottuna, ne, joilla on pitkän tähtäimen konkreettinen tavoite, johon he uskovat voivansa vaikuttaa, ovat motivoituneempia tekemään töitä sen saavuttamiseksi. [2]
Tämä tuntuu itsestäänselvyydeltä. Henkilö A uskoo, että tekemällä fiksuja sijoituspäätöksiä voi rikastua ja henkilö B uskoo, että rikastuminen onnistuu vain lottovoitolla ja se on aina tuuripeliä. Todennäköisesti henkilö A on 5 vuoden päästä rikkaampi kuin henkilö B, vaikka molemmat aloittaisivat samalla varallisuudella. Ei ehkä rikas, mutta rikkaampi. Mitä konkreettisemmin A on määritellyt keinon, jolla rikastua ja halutun varallisuustason, sitä todennäköisemmin hän myös toteuttaa suunnitelmaansa.
Pelkän rahasumman lisäksi kannattaa määritellä konkreettiset välitavoitteet ja keinot, joilla sinne pääsee. Jotain tämmöistä olen joskus luonnostellut mielessäni, mutta ajatus on aina jäänyt kesken. Nykyinen iso tavoitteeni on 240 000€ pörssivarallisuutta. Vai onko tavoitteeni lisätä vapaa-aikaa sijoitustuottojen turvin? Ajattelin että kasvava varallisuus johtaisi automaattisesti lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Eihän se välttämättä niin mene. Sen lisäksi että saan 240k kasaan, sen pitäisi tuottaa vielä X-määrä prosentteja vuodessa, ennen kun voin vähentää työntekoa. Eli tuo 240k varallisuus on oikeastaan vasta 1/2 tavoite, jos lopullinen tavoitteeni on työnteon vähentäminen. Koko tavoite auki kirjoitettuna menisi jotenkin näin: "Minulla on 240 000€ sijoitusvarallisuus, joka tuottaa 6% nettokassavirtaa vuodessa. Se riittää kattamaan lyhennetyn työviikon aiheuttaman palkkatulojen laskun riittävällä marginaalilla."
Vuositavoitteeni olen ajatellut olevan välitavoitteita kohti isoa tavoitetta. Nekään eivät oikeastaan tue lopullista tavoitetta, vaan ovat yksittäisiä, tavoitteesta irrallaan olevia pisteitä. Ajattelin kyllä vuositavoitteeni paremmin vuodelle 2024, ne ohjaavat salkkuani oikeaan suuntaan. Niissä ei kuitenkaan näy se minkä eteen teen konkreettisesti töitä ruohonjuuritasolla.
Esimerkiksi: Vuodelle 2024 asetin tavoitteen, että Indeksien painotus salkussa on suurempi kuin 12,2%. Tämä siksi, että ne ovat verotehokkaita ja ovat tuottaneet osakepoimintojani paremmin. Tavoitteen taustalla on ajatus, että salkun pitäisi tuottaa paremmin. Lisäämällä indeksien painotusta nopeutan pääoman kasvua ja lisään tuoton osuutta salkussa. Tällöin saan suuremman varallisuuden pienemmällä omalla pääomalla. Näitä jälkimmäisiä en kuitenkaan mittaa mitenkään, kun arvion tavoitteen toteutumista. Paremmin muotoiltuna kirjoitan tavoitteen näin: "Tavoite on lisätä salkun euromääräistä tuottoa. Tuoton osuus kasvaa, kun lisään verotehokkaiden indeksien osuutta salkussa." Eli indeksien lisääminen on keino, ei itse tavoite. Mainitsin kevään pohdiskelukirjoituksessa termin Goodhartin laki. Mittari menettää merkityksen, jos siitä tulee tavoite.
Vielä jatkojalostaessani tätä ajatusta pidemmälle, saan tavoitteen tähän muotoon;
Tavoite: Salkun pitää tuottaa paremmin.
Mittari: Salkun euromääräinen tuotto suhteessa sijoitettuun pääomaan.
Miten: Indeksien osuuden kasvattaminen.
Yritän muistaa tämän miettiessäni tavoitteita vuodelle 2025. Uskon vakaasti, että yläpuolella auki purettu tavoite on huomattavasti motivoivampi kuin "Kasvata indeksien painotusta." Mikäli tavoite ei toteudu niin voin miettiä oliko toteutus epäonnistunut, onko mittari valittu huonosti vai oliko tavoite vain liian haastava.
Hieman ristiriitaa, että konkreettinen tavoite auttaa motivoimaan sen toteuttamiseen, mutta abstrakti suhtautuminen taustasyihin edistää säästämistä. Ei nämä kuitenkaan sulje toisiaan pois. Ripaus oikeaa ajattelumallia oikeaan paikkaan.
1. Rudzinska-Wojciechowska, Joanna. If you want to save, focus on the forest rather than on trees. The effects of shifts in levels of construal on saving decisions. Plos one May 10, 2017. Lähde.
2. Andre, Lucija; Van Vianen, Annelies; Peetsma, Thea; Oort, Frans. Motivational power of future time perspective: Meta-analyses in education, work, and health. Plos one January 24, 2018. Lähde.
Kaikesta en halua luopua 10€ takia. Istuessani Citymarketin pihalla syömässä välipalaani, mietin mikä johti siihen, että en polkenut suoraan kotiin vaan näin jopa ylimääräisen lenkin verran vaivaa saadakseni välipalan kaupasta. Järkyttävän hyvä fiilis, se oli se syy. Halusin nauttia hienosta ilmasta ja kesän tuomasta vapaudentunteesta sen sijaan että mene kotiin ja jään sisälle.
Teen myös ostoksia, joita en voi perustella hyvällä fiiliksellä eikä se ole nostanut elämänlaatuani mitenkään. Olen ostanut Steamin alennuskampanjassa pelejä pelattavaksi ”sitten joskus kun ehtii”. Moni peli on kokonaan pelaamatta, kun ei ole huvittanut. Ensi kerralla, kun tekee mieli ostaa uusi peli vain koska se on -70% alennuksessa, yritän ohjata ajatukseni abstraktille ”miksi säästän” tasolle. Elämänlaadusta en halua tinkiä, mutta kun huomaan ostavani jotain vain ostamisen tuoman mielihyvän vuoksi, se on räikeästi ristiriidassa tavoitteeni kanssa.
Ihmiset, joilla on pitkän tähtäimen tavoite, tekevät sen eteen enemmän töitä. Mitä spesifimpi tavoite on, sitä paremmin se toimii motivaattorina nähdä vaivaa sen eteen juuri nyt. Mitä enemmän kokee, että oman tavoitteen saavuttamiseen voi vaikuttaa, sitä paremmin se motivoi. Esimerkiksi koulumenestyksessä pitkän aikavälin tavoite (valmistuminen hyvin arvosanoin) oli ennustettavampi mittari kuin työelämässä etenemisessä (ylennyksen ja palkakorotuksen saaminen). Oletettavasti siksi että ihmiset eivät koe voivansa vaikuttaa työelämässä etenemiseen yhtä paljon kuin opiskelussa arvosanoihin ja valmistumiseen. Yksinkertaisesti sanottuna, ne, joilla on pitkän tähtäimen konkreettinen tavoite, johon he uskovat voivansa vaikuttaa, ovat motivoituneempia tekemään töitä sen saavuttamiseksi. [2]
Tämä tuntuu itsestäänselvyydeltä. Henkilö A uskoo, että tekemällä fiksuja sijoituspäätöksiä voi rikastua ja henkilö B uskoo, että rikastuminen onnistuu vain lottovoitolla ja se on aina tuuripeliä. Todennäköisesti henkilö A on 5 vuoden päästä rikkaampi kuin henkilö B, vaikka molemmat aloittaisivat samalla varallisuudella. Ei ehkä rikas, mutta rikkaampi. Mitä konkreettisemmin A on määritellyt keinon, jolla rikastua ja halutun varallisuustason, sitä todennäköisemmin hän myös toteuttaa suunnitelmaansa.
Pelkän rahasumman lisäksi kannattaa määritellä konkreettiset välitavoitteet ja keinot, joilla sinne pääsee. Jotain tämmöistä olen joskus luonnostellut mielessäni, mutta ajatus on aina jäänyt kesken. Nykyinen iso tavoitteeni on 240 000€ pörssivarallisuutta. Vai onko tavoitteeni lisätä vapaa-aikaa sijoitustuottojen turvin? Ajattelin että kasvava varallisuus johtaisi automaattisesti lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Eihän se välttämättä niin mene. Sen lisäksi että saan 240k kasaan, sen pitäisi tuottaa vielä X-määrä prosentteja vuodessa, ennen kun voin vähentää työntekoa. Eli tuo 240k varallisuus on oikeastaan vasta 1/2 tavoite, jos lopullinen tavoitteeni on työnteon vähentäminen. Koko tavoite auki kirjoitettuna menisi jotenkin näin: "Minulla on 240 000€ sijoitusvarallisuus, joka tuottaa 6% nettokassavirtaa vuodessa. Se riittää kattamaan lyhennetyn työviikon aiheuttaman palkkatulojen laskun riittävällä marginaalilla."
Vuositavoitteeni olen ajatellut olevan välitavoitteita kohti isoa tavoitetta. Nekään eivät oikeastaan tue lopullista tavoitetta, vaan ovat yksittäisiä, tavoitteesta irrallaan olevia pisteitä. Ajattelin kyllä vuositavoitteeni paremmin vuodelle 2024, ne ohjaavat salkkuani oikeaan suuntaan. Niissä ei kuitenkaan näy se minkä eteen teen konkreettisesti töitä ruohonjuuritasolla.
Esimerkiksi: Vuodelle 2024 asetin tavoitteen, että Indeksien painotus salkussa on suurempi kuin 12,2%. Tämä siksi, että ne ovat verotehokkaita ja ovat tuottaneet osakepoimintojani paremmin. Tavoitteen taustalla on ajatus, että salkun pitäisi tuottaa paremmin. Lisäämällä indeksien painotusta nopeutan pääoman kasvua ja lisään tuoton osuutta salkussa. Tällöin saan suuremman varallisuuden pienemmällä omalla pääomalla. Näitä jälkimmäisiä en kuitenkaan mittaa mitenkään, kun arvion tavoitteen toteutumista. Paremmin muotoiltuna kirjoitan tavoitteen näin: "Tavoite on lisätä salkun euromääräistä tuottoa. Tuoton osuus kasvaa, kun lisään verotehokkaiden indeksien osuutta salkussa." Eli indeksien lisääminen on keino, ei itse tavoite. Mainitsin kevään pohdiskelukirjoituksessa termin Goodhartin laki. Mittari menettää merkityksen, jos siitä tulee tavoite.
Vielä jatkojalostaessani tätä ajatusta pidemmälle, saan tavoitteen tähän muotoon;
Tavoite: Salkun pitää tuottaa paremmin.
Mittari: Salkun euromääräinen tuotto suhteessa sijoitettuun pääomaan.
Miten: Indeksien osuuden kasvattaminen.
Yritän muistaa tämän miettiessäni tavoitteita vuodelle 2025. Uskon vakaasti, että yläpuolella auki purettu tavoite on huomattavasti motivoivampi kuin "Kasvata indeksien painotusta." Mikäli tavoite ei toteudu niin voin miettiä oliko toteutus epäonnistunut, onko mittari valittu huonosti vai oliko tavoite vain liian haastava.
Hieman ristiriitaa, että konkreettinen tavoite auttaa motivoimaan sen toteuttamiseen, mutta abstrakti suhtautuminen taustasyihin edistää säästämistä. Ei nämä kuitenkaan sulje toisiaan pois. Ripaus oikeaa ajattelumallia oikeaan paikkaan.
1. Rudzinska-Wojciechowska, Joanna. If you want to save, focus on the forest rather than on trees. The effects of shifts in levels of construal on saving decisions. Plos one May 10, 2017. Lähde.
2. Andre, Lucija; Van Vianen, Annelies; Peetsma, Thea; Oort, Frans. Motivational power of future time perspective: Meta-analyses in education, work, and health. Plos one January 24, 2018. Lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti