2 191 päivää eläkkeeseen(?)

Viime vuonna päätin aloittaa perinteen. Vuosi tuli täyteen eilen, mutta tuloskausiraportti osui samalle päivälle niin lykkäsin tätä kirjoitusta päivällä. Lasketaan missä mennään alkuperäisen tavoitteen suhteen. 35-vuotiaana eläkkeelle on mahdollista, mutta omalla kohdallani aika tulee loppumaan kesken, ja tämän vuoksi olenkin jo kuopannut tuon alkuperäisen suunnitelman.

29 vuotta tarkoittaa, että alkuperäisen aikataulun mukaan eläkkeeseen on 2 191 päivää. Mikäli olisin työllistynyt tuolloin vuonna 2016, tienaten 40 000 vuodessa, uskon että tavoite olisi ollut mahdollinen. Määrätietoisen sijoittamisen aloitin koska jäin työttämäksi, joten en sano että olisin rikkaampi jos olisin työllistynyt. Ehkäpä olisin köyhempi. Edellisen kerran tein laskelmia tässä kirjoituksessa.

Minulla on 6 vuotta aikaa saavuttaa asettamani 240 000€ salkku. Toistan itseäni toteamalla että tuohan ei riittäisi alkuunkaan työnteon lopettamiseen. Mutta se on alkuperäinen tavoitteeni ja siihen pyrin. Nyt salkkuni koko on 14,1% tavoitteesta. Tämä tarkoittaa että saavuttaakseni alkuperäisen tavoitteen määräajassa, minun pitäisi kasvattaa salkkua 34 350€ vuodessa. Tämä on 2 454€ kuukaudessa eli 82€ päivässä. Mikäli tekisin töitä kokoaikaisena, tuo olisi noin 90 - 120% nettopalkastani.

Ei kuulosta realistiselta. Jossain vaiheessa myönsin itselleni 5 vuotta lisäaikaa. Tätä pidän edelleen mahdollisena, joskaan en suunnittele heittäytyväni tuolloin täysin toimeettomaksi. En ainakaan usko. Mieli ehtii muuttua 11 vuodessa paljon.

Salkun koko on vain luku. Tärkeämpää on paljonko salkku tuottaa. Viime vuonna salkku tuotti bruttona 56,8% kulutuksesta. Tänä vuonna kuluni ovat tuplaantuneet samalla kun uskon osinkojen jäävän viime vuoden tasosta. Välillä osingot laskevat. Tärkeintä on, että pitkällä aikavälillä trendi on nouseva. Jos osingot eivät laske 2 vuotta putkeen, suunta on hyvä. Osinkojen kasvuvauhtia on hidastanut myös indekseihin panostaminen. Indeksirahastot ovat miltei 10% salkkuni painosta.

En ole suunnitellut kovin tarkkaan, mitä vauhtia tulen kasvattamaa salkkuani kun joskus pääsen työelämään. Luonteestani johtuen uskallan sanoa, että tarvitsen vakituisen työsopimuksen, jotta uskallan kasvattaa salkkua aggressiivisesti. Tarvitsen varmuutta, että saan jonkun vähimmäissumman rahaa joka kuukausi, ennen kuin uskalla pienentää käteispuskuria. Säästösumma tulee varmasti kasvamaan, sitä en epäile, mutta paljonko... Tuli yhtäkkiä mieleen, että ensi vuonna tähän aikaan minun pitäisi olla töissä. Koulut käytynä ja tutkintotodistus taskussa. Töitä tulee varmasti olemaan jatkossakin, mutta olen kyllä pelolla seurannut julkisen velan kasvua ja miettinyt miten se vaikuttaa hoitajien työllistymiseen tulevaisuudessa. Pätkätöitä on aina tarjolla, mutta harvalle luvataan vakituista sopimusta. Haittaako tämä? Se riippuu pääomatuloista. Pätkätöitä unelmoin tekeväni tulevaisuudessa, kun osingot kattavat elämisen. Noh, mietitään sitä sitten.

Olen leikitellyt ajatuksella että maksaisimme asuntolainaa pois etuajassa. Pienikin ylimääräinen lyhennys on säästöä, sillä se vähentää joka kuukausi maksettua korkoa. Tässä kuussa tehty ylimääräinen lyhennys tarkoittaa että ensi kuussa maksan hieman vähemmän korkoja ja hieman enemmän lainaa lyhyemmäksi. Ajattelen tätä käänteisenä korkona korolle. Ennen valmistumista tulen kuitenkin mielummin kasvattamaan puskuria kuin maksamaan lainaa. Se tuo mielenrauhaa. Onneksi laina on toistaiseksi halpaa.

Toivotaan että ensi vuonna näkymät ovat valoisammat ja merkkipäivä sujuu iloisemmissa merkeissä.