Sopiva määrä suoria osakesijoituksia.

Päätin kirjoittaa lyhyet kommentit muutamien yritysten Q2 tuloksesta. Aloitettuani tekstiä, totesin sen siltä kuin poimisin rusinoita pullasta. Avoimuuden nimissä kommentoin jokaisen omistukseni Q2 tulosta lyhyesti. Kaikkien yritysten raporteihin en jaksanut perehtyä kovin syvällisesti. Välillä oli oikeasti kiire ja välillä halusin käyttää vapaan aamuni johonkin mielekkäämpään. Päädyimpä taas pohtimaan sopivaa suorien osakesijoitusten määrää salkussa. Tästä näyttää tulevan kestoaihe, olen pohtinut asiaa aiemminkin.

Minulta meni useampi päivä käydä läpi 12 omistamani yhtiön Q2 tulos, vaikka osasta tuloksista keskityin vain lukemaan johdon kommentit sekä katsomaan taloudelliset luvut läpi. Aiemmin olen miettinyt, että max. 15 yhtiötä salkkuun, niin jaksan tutkia tulosjulkistuksia. Tämä on optimistinen arvio. Muistan lukeneeni jostain tutkimuksen, jonka mukaan 8 - 20 yritystä on riittävä hajautus (Luku ulkomuistista, saattoi olla enemmän tai vähemmän). Tämän jälkeen hajautus ei enää paranna tuottoja, vaan laskee niitä. Salkusta tulee ylihajautettu.

Haluan kuitenkin saada vuosittain kasvavaa osinkovirtaa. Helpoin tapa ylläpitää kasvavia osinkoja on ostaa useita eri firmoja salkkuun. En haluaisi aina myydä yhtiötä pois vaikka tulos ei joka vuosi kasvaisikaan. Tärkeämpää kuin jatkuvasti kasvava osinko, on jatkuvasti voitollinen liiketoiminta. Tämä ylläpitää lumipalloefektiä ja lopulta johtaa vaurauden kasvuun.  Kun salkussa on useita kymmeniä firmoja, niin aina jollain menee hyvin ja sitä voi lisätä. Toisilla menee välillä huonommin ja annan niiden odottaa salkussa parempia aikoja.

Talousmentor on kääntänyt Buffetin sijoittajakirjeitä. Niitä lukiessa yksi osuikin hyvin aiheeseen:

Buffett:lle tämä fokusoitunut strategia sopii, sillä hänellä on aikaa, taitoa ja mahdollisuuksia seurata yritysten toimintaa. Jos sijoitussalkun koko on esimerkiksi 25 000 euroa ja sen sijoittaa vain kolmeen yritykseen (8 000 euroa/kohde), niin kyllä näitä kohteita varsin tarkasti pohtisikin. Jos sen sijaan sijoitukset jakaa vaikkapa 15 eri kohteeseen (1 650 euroa/kohde), niin silloin valintaprosessi voi alkaa lipsumaan. ”Laitetaan 1 650 euroa yhtiöön X, kun sitä kaikki muutkin ostaa tai se maksaa kuulemma hyvää osinkoa”.

Yritysten määrä rajoittaminen johtaa muutamaan ongelmaan:

1) Osta ja unohda taktiikka ei toimi. Minun pitäisi jatkuvasti pohtia onko jokin firma riittävän hyvä pysymään salkussa. Jos ei, se pitää myydä pois jotta voi ostaa jotain parempaa tilalle. Mielestäni tämä olisi jatkuvaa punnitsemista kahden eri vaihtoehdon välillä. Tämä johtaisi myös helposti siihen että myyn omistuksen pohjalla kun eroon on pakko päästä. Mielestäni yksi pahimpia asioita mitä voi tehdä, on veivata osakkeita miten sattuu. Saatan onnistua välttämään tappioita, mutta suuremmalla rodennäköisyydellä onnistun maksimoimaan tappiot.

2) Pörssistä löytyy aina jotain ostettavaa. Vaikka jokin yhtiö vaikuttaisi lyhyen ajan tuottoa arvioitaessa paremmalta kuin nyt salkussani oleva, se ei tarkoita että uusi yritys on pitkässä juoksussa parempi. Se ei myöskään tarkoita että jo omistamani yritys on huono sijoitus. Sampoa lainatakseni, joissain tapauksissa "Boring is good." Menetän tämän pitkän aikavälin hyödyn mikäli rajoitan osakkeiden määrää. Samalla menetän mahdollisuuden hyötyä kurssinousuista lyhyemmällä aikavälillä.

3) Jokin yhtiö saattaa tehdä kohtalaista tulosta ja maksaa kohtuullista osinkoa. Silti kasvua ei ole tapahtunut vaikkapa haasteellisen toimintaympäristön vuoksi. Miten suurella summalla haluan omistaa tätä firmaa? Salkku täyttyy yrityksistä joita ei halua myydä, mutta ei mielellään osta lisääkään. Ongelmaksihan tämä nousee sitten, kun salkku on suuremman kokoinen. Lähellä 100k rajaa alkaa varmasti jo tuntumaan ikävältä, kun tiettyihin osakkeisiin pitää väkisin tunkea rahaa, vaikka omasta mielestä sillä hetkellä olisi parempiakin osakkeita tarjolla.

Ratkaisuja:
1) Ulkoistan joidenkin yhtiöiden seuraaminen analyytikoille. Tätähän olen jo jonkin verran tehnyt. Esimerkiksi Inderes tuottaa niin laadukasta analyysiä, että omat analyysini ovat pelkkä pintaraapaisu niiden rinnalla. Usein huomaan kirjoittavani analyysiä yhtiöstä, jossa toistelen Indereksen kommentteja. Olen sen verran perfektionisti että haluan kyllä jatkuvasti oppia lisää ja tehdä omia ratkaisuja, enkä vaan mennä muiden mielipiteiden mukana. Jos valitsen helpon tien, niin silloin saatan menettää intohimoni sijoittamiseen.

2) Luen jokaisen yrityksen vuosikertomuksen. Osavuosikatsaukset jäävät vähemmälle huomiolle. Luen niitä jos jaksan tai perehdyn niihin vain pintapuolisesti.

3) Unohdan turhat sääntöni ja ostelen osakkeita jos ne vaikuttavat hyviltä. Toivottavasti jossain vaiheessa salkku tuottaa jo niin hyvin, että on enemmän vapaa-aikaa, jolloin ehdin myös seuraamaan yhtiöitä paremmin. Tässä tapauksessa loisin oman indeksin, joka kuitenkin häviää indeksirahastoille osinkojen verotuksen vuoksi. Silti tämä ylläpitäisi sijoittamisen motivaatiota kasvavien osinkojen myötä, eikä tarvitse pelätä että teen huonoja ratkaisuja myymällä liian aikaisin. Yhtiöiden määrän kasvattaminen ei tietenkään tarkoita sitä ettenkö voisi myydä huonoja sijoituksia pois, jos ne alkavat vaikuttamaan toivottomilta. Tässä tapauksessa joutuisin myöntämään etten ehdi tutustua jokaiseen yhtiöön. Tällä välttäisin seuraavan ongelman salkun kasvaessa: Kuinka paljon rahaa uskallan laittaa kiinni yhteen yhtiöön? Vastausta en vielä tiedä, sehän riippuu yhtiöstä. Suurin omistukseni Sampo on arvoltaan 4 300€, en pidä tuota summaa vielä epämiellyttävänä.

4) Olen luonut itselleni toisen salkun treidausta varten. Pidän pääsalkussani yhtiön määrät riittävän vähäisinä ja rinnalle indeksejä. Treidaussalkkuun voin ostaa yhtiöitä joissa on lyhyen aikavälin tuottopotentiaalia. Tämä ei täysin ratkaise ongelmaani, mutta rauhoittaa mieltäni antamalla sille ärsykkeen johon keskittyä. Toistaiseksi treidaussalkkuni on kooltaan 200€ joten tällä ei vielä osakkeita ostella.

Tätä aihetta tarkastellessa mieleni palaa jatkuvasti Teliaan. Telia on hävinnyt tuotoissaan kotimaisille verrokeille, Elisalle ja DNA:lle. Jos haluaisin hyötyä vaikkapa elisan noususta, minun on pakko ostaa sitä salkkuun. Tässä tapauksessa minun pitää myydä jokin muu yhtiö pois salkusta. Telia on kuitenkin tuottanut vakaasti viime vuodet, vaikka kurssinousu ja tuloksen kehitys ei olekkaan ollut päätä huimaavaa. Vakaa tuotto on aina mukavaa.

Tämä päätös on yksi niistä joiden avulla yritän vähentää sijoittamiseen käytettävää ajatuskapasiteettia. Toivon sen tuottavan pitkällä tähtäimellä parempia päätöksiä, näin on käynyt monessa muussa asiassa. Tästä syystä uskon, että juuri nyt minun ei kannata rajoittaa yhtiöitä johonkin lukuun X. Ilon kautta, ei turhia rajoitteita. Go with the flow jne.